keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

EXTEMPORE SUSHITREFFIT - ROKA SUSHI & ROBATA

Oon viime aikoina koittanut miettiä, että mitä kaikkea tänne blogiin voisin kirjoittaa. Olen yrittänyt palata ajassa taakse päin; siihen, kun kirjoitin postauksia enemmän ja useammin. Intoa riitti ja tekstiä syntyi. Mietin, että mitä ihmettä silloin oikein kirjoittelin? Tuntuu, että nykyisin blogeissa - etenkin hyvinvointiin keskittyvissä blogeissa - jokainen postaus on hiottu viimeiseen asti ja on täynnä jotain asiaa. Tuntuu mahdottomalta tehtävältä etenkin näin, kun teen täyspäiväisesti töitä, eikä aikaa meinaa riittää tarpeeksi oikein mihinkään. :D

Onneksi muistin, että kyse on niistä pienistä arkisista jutuista! Ravintolassa tai kahvilassa käymisestä, uusien reseptien kokeilusta, ystävien tapaamisesta, rentoutumisesta ja niin edelleen. 

Niinpä kirjoitan mun eilisestä päivästä, joka olikin kaikin puolin varsin onnistunut! Töissä aamu alkoi yhteisellä aamupalaverilla, jossa palkittiin viime viikon onnistujia. Ja kas kummaa, minutkin palkittiin!! Onko mitään parempaa, kun onnistuu työssään jota tekee, ja se huomataan? Ja vielä palkitaan?! No ei! 💛 Loputkin työpäivästä meni varsin kivasti, kun onnistumisia tuli lisää ja sain jälleen kiitosta. On onni työskennellä noin ihanassa työpaikassa, vaikkei se asiakaspalvelutyö aina mitään herkkua olekaan. 


Työpäivän jälkeen äiti laittoikin mulle viestiä, että jos käydään jossain kahvilla tai lasillisilla kun pääsen töistä. No, se eskaloituikin sushilla käymiseksi mulle uudessa ravintolatuttavuudessa Roka Sushi & Robata :ssa. Sushit oli ihan mielettömän hyviä, ja palvelusta erityispisteet, sillä palvelu muistutti enemmänkin jonkun vähän hienomman ravintolan palvelua. Ruokaa ei vain tuotu pöytään ja annettu asiakkaiden syödä, vaan jokainen sushi selitettiin yksityiskohtaisesti, mitä ne sisäsälsi. Lisäksi ruokailun kesken tarjoilija kyseli luonnollisesti, että kuinka meille maistuu ja kun oltiin jo loppusuoralla meidän kahdelle hengelle tarkoitetusta sushisetistä, tarjoilija tuli kyselemään, että oliko meillä joku erityinen lemppari sushien joukossa. Tuli olo, että tarjoilijaa ihan oikeasti kiinnosti tämä ja että he kehittävät sushiannoksiaan jatkuvasti asiakkaiden toiveiden mukaan.

Ruokailun jälkeen vatsa täynnä kotiin, iltakävelylle kauppaan ja työeväiden valmistelun kimppuun. Lisää tällaisia päiviä kiitos! 

Extempore sushitreffejä, viinilasillisia ja iltakävelyitä. 

perjantai 14. heinäkuuta 2017

MITÄ MULLE KUULUU NYT? Life after wedding

Ihanaa perjantaihuomenta! 

Kun on juuri mennyt naimisiin ja vaihtanut vielä nimensäkin, on mun mielestä enemmän kuin OK ottaa pieni aikalisä, pysähtyä ja pohtia ihan itsekin että mitäs mulle nyt oikein kuuluukaan? 

Oon ollut sitä mieltä, että naimisiin meno ei periaatteessa muuta mitään. Parisuhteen kantilta me luvattiin olla toistemme kanssa ja sitoutua jo 2. päivä elokuuta vuonna 2015 Amsterdamissa, kun mentiin kihloihin. Sitäkin ennen oltiin jo ihan umpirakastuneita, eikä ehkä ollut epäilystä siitä, että ollaanko tässä tosissaan vai ei. 

Viime viikolla kuitenkin häiden jälkeen tuli sellainen pieni HETKINEN-momentti, että nytkö se sitten ihan oikeasti tapahtui?! Olen kuitenkin valtavan onnellinen juuri näin ja on ihanaa kun parisuhde on kirjaimellisesti kirkossa kuulutettu

No niin nyt niihin kuulumisiin: 

1. Toiminimen perustaminen
Päällimäisenä mielessä on se, että pistin eilen vireille itselleni toiminimen. Eli toisin sanoen musta tulee YRITTÄJÄ! Kyllä!!! Mitään selvää toimintasuunnitelmaa ei ole, mutta on huippua että nyt mikään ei ole ainakaan estämässä yrittämistä - maailma tuntuu tällä hetkellä yhdeltä isolta, avaralta mahdollisuudelta! Haluan tehdä näitä blogijuttuja tavoitteellisemmin, mahdollisesti lisää videoita, markkinointihommia, mallintöitä ja PR-keikkoja. Ja mitä ikinä! Tuntuu kivalta, että kun oma elämä koki melkoisen käänteen naimisiinmenon yhteydessä, on elämän muillakin saroilla tällaisia muutoksia.

2. Juokseminen
Kävin lenkillä tänään kahden kuukauden tauon jälkeen. Pidin Helsinki City Run -puolimaratonin jälkeen tarkoituksella pitkän tauon, sillä mua vaivasi ikävä juoksijan polvi (vasemman jalan polven sivu kipeytyi melkoisesti eikä pystynyt edes kävelemään kunnolla). Oon koittanut tehdä lihaskuntoa ja venytellä ja putkirullailla jalkoja, että lihakset palautuisivat ja kuntoutuisivat kunnolla. Tänään juoksin sitten 43 minuutin lenkin (7,16km), ja ihan loppuvaiheessa alkoi polvi muistuttamaan taas itsestään. Täytyy siis ottaa tosi iisisti ja aloitella tosi kevyesti tuo lenkkipolulle palaaminen. 


3. Lempitreenit
Oon korvannut juoksuharrastusta enemmän salitreenillä - tarkemmin ottaen HIIT-treeneillä sekä viikoittaisilla BodyPump-tunneilla ym. painoharjoittelulla. Ja mikä parasta, oon huomannut että noilla jos joillakin oikeasti saa ja näkee tuloksia. Oon jotenkin jostain syystä virheellisesti ajatellut sisimmässäni, että juokseminen on paras keino laihtua tai pysyä kunnossa. Oon ajatellut että salitreeni on tärkeää, mutta aerobinen, pitkäkestoinen treeni on se paras vaihtoehto. Nyt kuitenkin oon huomannut selviä muutoksia omassa kropassani, kun oon vihdoin alkanut tekemään lyhyempiä, korkeatehoisia HIIT- ja tabata-treenejä - enkä edes ole urheillut kuin noin kolme kertaa viikossa! Tästä vois melkein kirjoitella enemmänkin... 

4. Good times
Hymyilyttää ja naurattaa vieläkin, kun mietin meidän viime viikonloppua Turun Ruissalossa. Ruisrock oli ihan mahtava ja meillä oli niin sairaan hauskaa! Todettiin eilen, että meillä on ollut nyt kaksi ihan mieletöntä viikonloppua, jotka oli kuitenkin tosi erilaisia. Jos häät jännitti ja hermostutti, niin Ruississa sai kyllä mennä ja temmeltää niin paljon kuin sielu sieti ilman minkäänlaista pingotusta. Ei oo mitään parempaa, kuin aurinko, lämpö, ystävät ja Ruissalo TÄYNNÄ hyvällä fiiliksellä juhlivia ihmisiä!! Ah ♡

Kuva: Sofia

5. Elämä kaipaa järjestystä
Tuntuu isosti siltä, että haluan tehdä suursiivouksen täällä kotona. Siis lähinnä käydä kaikki tavarat läpi ja järjestää uudelleen kaapit ja komerot. Häiden järjestämisen jälkeen tuntuu, että sille on vihdoin edes vähän enemmän aikaa ja kapasiteettia omassa mielessä!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

ARKEEN PALUU

There is life after wedding, too. 

Tosin ihan tuolta ei vielä viime viikollakaan tuntunut, vaikka häät olivat jo ohi... :D Kuitenkin eilen maanantaina, hyvän Ruis Rockissa vietetyn viikonlopun jälkeen alkoi vihdoin tuntumaan siltä, että sitä vois vaikka saada jotain muutakin tällä viikolla aikaiseksi, kuin ainoastaan vääntämään onnen kyyneleitä hääkuvien parissa ja sulatellessa uutta minää rouva Kaivosena. (Okei, vähän täytyy vieläkin tehdä noita edellämainittuja, kuviakin on tulossa vielä lisää kasapäin.)

Ajattelin esimerkiksi raapustaa sellaisen postauksen, jossa kerron hääviikonlopusta kokonaisuudessaan, miten valmistauduin siihen ja miten se loppujen lopuksi meni. Niin omien fiiliksieni kannalta kuin tapahtumienkin osalta. Lisäksi vinkkejä, mitä suosittelen tuleville morsiamille. 💛

Kuva: Tiia Ennala
Alkaa pikkuhiljaa myös tuntua siltä, että voi jo palata niihin arkisiin askareisiin, kuten siivoamiseen ja ruoanlaittoon, johon multa ei viime viikolla irronnut panoksia - ei sitten millään! En tehnyt eväitä töihin, vaan kävin joka päivä jossain meidän työpaikan lounasrafloissa, eikä tehty iltaisinkaan ollenkaan itse ruokaa, vaan järkättiin ruokailut jotenkin muutoin joka päivä. :D Ei vaan yksinkertaisesti tuntunut hyvältä tai edes mahdolliselta ajatella mitään niin arkista kuin ruoanlaitto, saatika miettiä mitään kivoja reseptejä ruoan tekemiseen! 

Kuva: Tiia Ennala

Urheilemassakin kävin vain kerran viime viikolla - keskiviikkoaamuna Body Pumpissa. Ensinnäkin mua jotenkin väsytti valtavasti ja muutenkin tuntui siltä, että piti palautua ensin kunnolla hääviikonlopusta, ennen kuin lähden revittelemään mitään HIIT-treenejä. Eilen maanantaina kuitenkin kävin hyvillä mielin ja hyvillä energioilla vetämässä aurinkoisessa aamussa ulkotreenin tuossa meidän sisäpihalla ja portaissa. 

Mulla löytyy intoa tällä hetkellä taas vaikka mihin - kokeilla uudenlaisia aamiaisreseptejä (ja jakaa niitä tänne) sekä urheilla! Kaiken kukkuraksi luvassa on ensi viikon lauantaina kuvaukset Helsingissä, mistä oon myös tosi innoissani! 

Tämän postauksen kuvat otti puolestaan ihana Tiia Ennala . 😍

Palataan.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

MEIDÄN HÄÄT - FEELINGS

Meidän hääpäivä. 

Itkettää vieläkin kun ajattelen! 

Meidän hääpäivä oli jotakin sellaista, jota en olisi voinut ikinä etukäteen edes toivoa tai kuvitella. Se päivä oli niin täynnä rakkautta, onnea, iloa, jännitystä ja vaikka mitä tunteita, ettei mitään järkeä! 


Välillä naurettiin niin kippurassa, että vatsaan sattui - välillä taas itketti onnesta niin että siitä ei meinannut tulla loppua. Aamu ja päivä jännitti niin että tunsin pyörtyväni minä hetkenä hyvänsä, mutta kun kirkon ovet aukaistiin mulle, iskälle ja kaasoille, päästiin iskän kanssa alttarin alkupäähän ja näin tulevan aviomieheni odottamassa siellä toisessa päässä, jännitys kaikkosi saman tien. 

Ihan parhaan meidän päivästä teki se, että sen lisäksi että me oltiin onnemme kukkuloilla, myös meidän vieraat oli. Ihan yksi parhaista tunteista maailmassa oli se, kun kurvattiin iskän ja äidin kanssa kirkon pihaan, aurinko paistoi, oli lämmin ja näin auton ikkunasta kaikki rakkaimmat ystävät odottamassa meitä hymyileväisinä ja mitä upeammin laittautuneena ja valmistautuneena. Huh. 



Lisäksi kaikki näyttivät viihtyvän ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Kun juhlat yöllä loppuivat, ei niistä meinannut tulla loppua laisinkaan, kun ketään ei olisi huvittanut lähteä (tarkemmin ottaen cateringin väki joutui kädestä pitäen saattamaan meitä ulos ja ulkonakin vielä juhlat jatkuivat hetkisen... :D). 

Tässä viikonlopussa riittää VALTAVASTI sulateltavaa vielä pitkäksi aikaa. Olen yhä itkeskellyt aina välillä kun mietin miten kiitollinen oon meidän vanhemmille ja muulle perheelle ja sukulaisille, ystäville ja KAIKILLE, jotka olivat tekemässä meidän päivästä mahdollisen ja sellaisen kuin se oli! Ja ennen kaikkea tietysti Antille.

Kuvia tulossa varmasti lisää. 
💘

Minun hiukset ja meikki: Kampaamo Rasia
Juhlapaikka: Pikkupalatsi
Morsiuskimppu ja muut kukat: Kukkaikkuna
Hääpuku: Seremonia - Pronovias

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

MILTÄ TUNTUU, KUN HÄÄT ON TÄLLÄ VIIKOLLA?

Häät. Niistä sanotaan että ne on yksi suurimmista - ellei suurin - juhla ihmisen elämässä. Sekä merkitykseltään että ehkä vieraiden puolesta: koolle kokoontuu kahden ihmisen läheiset, sukulaiset ja ystävät. Lisäksi juhlan aihe on tietty ihan mielettömän ihana, iloinen ja onnellinen: kahden ihmisen yhteiselo ja rakkaus! Ah!

No miltä sitten tuntuu, kun yhtä päivää ollaan suunniteltu aina vuodesta 2015 asti? Toinen päivä elokuuta 2015 me mentiin kihloihin kun oltiin Amsterdamissa reissussa (postaus TÄÄLLÄ) ja kun me sitten tultiin takaisin Suomeen, keksi tuleva aviomieheni ja hänen bestmaninsa sen, että vuonna 2017 on sellainen päivä kuin: 1.7.2017. Eli 1717. 

JA MITÄ KUMMAA?! SE PÄIVÄ ONKIN YHTÄKKIÄ TÄLLÄ VIIKOLLA?!?!?!?!!

Tuo päivä, joka tuntui loppukesästä 2015 vielä kaukaiselta tulevaisuudessa häämöttävältä, jopa epätodelliselta päivämäärältä. Se päivä koittaa kolmen vuorokauden päästä. Me mennään naimisiin!

1. Mua jännittää aivan hirveästi. Ei niinkään stressaa (ainakaan tällä hetkellä), mutta jännittää ja perhosia on mahassa jatkuvasti. Jos (ja kun) työpäivän aikana ajatus yhtään harhailee, mietin ihan epäuskoisena että joko jo tänä lauantaina? Miten se voi olla mahdollista?

2. Kummastuttaa se ajatus, että mun sukunimi vaihtuu lauantaina vähän neljän jälkeen. Mun sukunimi, joka on ollut periaatteessa osa mua ja osa mun identiteettiä jopa! Ja yhtäkkiä se vaan vaihtuu. Vaihtoon menee tietty samalla sähköpostiosoitteet, pankkikortit, passit ja ajokortit. Ja nimmari. Ja ihan vaan koko nimi. Ja se, miten vastaan tuntemattomiin numeroihin puhelimeen. Ja se, miten soitan jotain puheluita. Mietin, että miten mulla ikinä pitää pokka kun ensimmäisiä kertoja esimerkiksi esittelen itseni kera uuden nimen?! Siis olis muutenkin hauska tietää, että onko tää nimenvaihtojuttu yleensä ihmisille ihan helppo nakki ja pala kakkua, kun ei siitä sen enempää puhuta!!?! Musta tuntuu että tarvisin jonkun loman häiden jälkeen, että voisin sulatella uutta nimeä ja muutenkin uutta titteliäni Rouvana. Saa nähdä kuinka paljon on pasmat sekaisin maanantaina töissä... :D 

3. Oon ihan super-onnellinen enkä malta odottaa lauantaita! Toisaalta koitan ottaa nyt jokaisesta päivästä kaiken irti että saan kaiken tarvittavan tehtyä, mutta toisaalta oon valtavan innoissani lauantaista. Mulla oli viime torstaina koemeikki ja -kampaus, ja oon kyllä niin osaavissa käsissä Raisalla, että oksat pois!!! Mietin jopa, että vaikka kaikki menis ns. "pieleen" lauantaina, niin ainakin näytän kauniilta!! :D 

Mutta ennen kaikkea oon onnellinen siitä, että pääsen naimisiin elämäni miehen kanssa - sen, jota rakastan maailman eniten ja joka saa aikaan mun mahassa vieläkin vähän perhosia ja johon olen yhä myös ihastunut.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

VAIMOMATSKUA: HUIPPUHYVÄ ARKIRUOKA MUNAKOISOSTA JA KESÄKURPITSASTA

Eli juttuhan on nyt niin, että me mennään naimisiin ensi viikolla. ENSI VIIKOLLA?! What the...?!

Mulla lentelee päivä päivältä enemmän ja enemmän perhosia vatsassa. Järjesteltäviä asioita on vielä vähän, mutta stressitasot on tällä hetkellä kyllä onnellisen minimissä. Oon tullut siihen tulokseen ettei ne häät parane stressaamalla - päin vastoin. Ennen kaikkea oon vaan ihan järkyttävän innoissani ensi viikon lauantaista, enkä malta odottaa että se päivä koittaa!!

Oon aina välillä miettinyt, että muuttuuko ajatusmaailma jotenkin kun musta tulee vaimo. Haluaisin toki olla pullantuoksuinen, aina siivoava ja ruokaa laittava ihana nainen, mutta FAKTAT PÖYTÄÄN - tunnit ei päivässä lisäänny joten ihan kaikkeen edellä mainittuun tuskin pystyn. :D Nyt menneen viikonlopun aikana kuitenkin pesin vihdoin meidän parvekelasit, ja olin kyllä niin ylpeä itsestäni että! Ja näyttää muuten maisematkin huomattavasti paremmalta kun on puhtaat lasit, joiden läpi ihastella Näsinneulaa ja Tampereen siluettia.


Ruokaa rakastan laittaa (mikä ei liene yllätys), ja ajattelinkin nyt naimattomuuteni toisiksi viimeisen viikon kunniaksi jakaa ihan yhden lempiresepteistäni! Löysin tämän alunperin K-Ruoka -sovelluksesta, mutta oon muokannut sitä hieman ruokaisammaksi! Ruoan voi kuitenkin tehdä täysin kasvis- tai vegaaniversioksikin, jättämällä lihan pois (ja ehkä korvaamalla jollakin) ja korvata jugurtin ja juuston jollakin kasvisversiolla tai jättää pois kokonaan. :)

Välimerenpata 


Tarvitset:
  • sipulin
  • kesäkurpitsan (yhden isomman tai kaksi pienempää)
  • munakoison
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • jauhelihaa 400g
  • tölkin tomaattimurskaa (500g)
  • hunajaa tai vaahterasiirappia 1/2 rkl
  • 1 paketti salaattijuustoa / fetaa 
  • tuoretta basilikaa
  • suolaa
  • pippruria
  • kuivattua basilikaa
Lisäksi: 
  •  riisiä tai kvinoaa
  • turkkilaista/kreikkalaista jugurttia 

1. Kuutioi kesäkurpitsa ja munakoiso, silppua sipuli. Lämmitä paistokasari/iso paistinpannu ja kypsennä jauheliha ensimmäiseksi. Kun liha on kypsää, siirrä se sivuun odottamaan, lisää pannulle tilkka lisää öljyä tarvittaessa ja kuullota sipuli.

2. Lisää sitten kesäkurpitsa ja munakoiso ja sekoittele hetki. Lisää sitten tomaattimurska ja sekoita. Lisää mukaan vielä kypsennetty jauheliha ja sekoita. Mausta suolalla, pippurilla ja basilikalla (+ muilla mausteilla joita haluat käyttää) ja sekoita taas.

3. Anna seoksen hieman kiehahtaa/porista, alenna lämpöä ja anna muhia kannen alla n. 20 min.

Valmista tässä vaiheessa riisi/kvinoa tai muu lisuke

4. Kun kesäkurpitsat ja munakoisot ovat pehmenneet, lisää hunaja/vaahterasiirappi, kuutioitu salaattijuusto sekä tuoretta basilikaa. Itse yleensä revin basilikan lehtiä vähän pienemmiksi - näin lehdistä jää mielestäni parempi maku kuin siten että ne silppuaisi pieneksi! Sekoittele, maista ja mausta lisää tarvittaessa. Juuston kuuluu pehmetä hieman padassa. :)

5. Tarjoa riisin/kvinoan kanssa, laita pieni ruokalusikallinen jugurttia sekä tuoretta basilikaa annoksen päälle ja NAUTI!

Ja jälleen kerran tästä arkiruoasta tekee mahtavan se, että tää on aina jopa parempaa seuraavana päivänä nautittuna! 


perjantai 9. kesäkuuta 2017

NAIMISIIN KOLMEN VIIKON PÄÄSTÄ?!

Ihanaa perjantaita! 

Haluaisin kirjoittaa tänne blogiin useamminkin kuin pelkästään kerran viikossa, mutta viime aikoina päivät on täyttyneet niiin täysin kaikella tekemisellä aina aamuvarhaisesta iltamyöhään saakka! Tuntuu että jokaiselle iltapäivälle tulee töiden jälkeen joku juttu, johon mennä tai joka pitää hoitaa. 

Eikä mikään ihmekään, nimittäin kolmen viikon päästä koittaa yksi aika tärkeä eventti. Nimittäin meidän häät!! Kummasti kun pääpäivä alkaa lähestyä, alkaa hommat rullaamaan ja asioita tapahtua. 

Viime aikoina ollaan hoidettu mm.: 
  • hääkakun suunnittelu
  • kukkien suunnittelu
  • koristeluiden suunnittelua
  • hääkenkien sovittelua ja ostoa
  • hääohjelman suunnittelua
Ensi viikolla taas luvassa on esim.:
  • palaveri hääkuvaajan kanssa 
  • tapaaminen vihkipapin kanssa  

Meidän hääpaikka on mielettömän kaunis, enkä malta odottaa että näen kaikki rakkaat läheiset samassa paikassa - enkä myöskään sitä että saan vetää päälleni ja julkistaa mielettömän hääpukuni!!! Siitä puheen ollen - salille mars...

torstai 1. kesäkuuta 2017

VIDEO: PUOLIMARATON, VALMISTAUTUMINEN JA OMAT KOKEMUKSET

Taas olisi videon aika!


Halusin tehdä videon aiheesta puolimaraton, sille valmistautuminen niin treenin kuin ravinnonkin osalta, sekä jakaa omia kokemuksiani ja ajatuksia puolimaratoneilta! Videosta tuli vähän pitkä, ja käsittelee pääosin ko. aihetta, joten jos kiinnostaa niin katso ihmeessä!
 
Paina myös TILAA, ja PEUKKUA!  😉👍🏼



Täydellisyyteen ei päästy tälläkään kertaa (heh ;)) mutta tässähän sitä harjoitellaan! Toivottavasti kohtapuoliin saan investoitua siihen uuteen kameraan, niin kuvaamisesta tulee helpompaa, mukavampaa ja laadukkaampaa...

Mukavaa torstaita!

tiistai 30. toukokuuta 2017

TÄMÄN HETKEN LUOTTOLOUNAS TÖIHIN ja HÄÄJÄNNITYSTÄ

Tiistai ja toiseksi viimeinen päivä toukokuuta - RUTKASTI ONNEA kaikki lauantain ylioppilaat, jos teitä löytyy sieltä ruudun toiselta puolelta!! Mun mielestä ylioppilasjuhlapäivä on ollut ehdottomasti ihan yks parhaista päivistä tähän asti mun elämässä. 

Itseasiassa muistan, kun äitikin sanoi että yo-juhlapäivä on ihan elämän paras juhla - ainakin heti häiden jälkeen. NIIN.... Perhosia lentelee mahassa heti kun vaan ajattelenkin sitä tosiasiaa, että 32 päivän päästä on meidän päivä. ❤️ Eilen kilahti puhelimeen viesti, että mun Zalandolta tilaamani hääkenkäehdokkaat ovat saapuneet tuohon lähi K-Marketiin, ja taidanpa tänään ne sieltä hakea... Toivottavasti jotkut niistä on hyvät! 


Mutta nyt hetkeksi pois hääaiheesta. Kirjoittelin viimekesänä postauksia siitä (esim. TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ), mitä tykkään tehdä ja ottaa evääksi töihin. Työpaikka, jossa viime kesänä olin, ei ollut minkäänlaista työpaikkaruokalaa (paitsi läheiset lounasraflat), ja tein eväät itselleni joka päivä. Nyt tuossa OP:n pääkonttorilla mahdollisuus olisi käydä syömässä suht. edullisesti ruokalassa, mutta silti tykkään edelleen tehdä eväät. Näin tiedän aina varmasti mitä syön eikä tarvi jännittää että "onkohan siellä tänään jotain hyvää ruokaa". :D 


Oon nyt kuukauden päivät tehnyt melkein joka päiväksi itselleni salaatin, eikä kyllästymiselle ole ainakaan vielä näkynyt loppua. Laitan siihen lähes poikkeuksetta:
  • tuoretta pinaattia silputtuna
  • puolikkaan avokadon
  • tomaatin
  • tonnikalaa
  • tilkassa kookosöljyä paistettua kesäkurpitsaa 
  • suolaa ja pippuria
  • (laadukasta oliiviöljyä)

Tästä tulee hyvä, täyttävä ja puhdas lounassetti, ja valmistus ei paljoa aikaa vie! Kesäkurpitsat on nyt ihan super edullisia, ja ostan niitä kaupasta aina monta kerralla jääkaappiin, sillä niitä voi käyttää niin moneen! Paistan kesäkurpitsan siivut siitä yksinkertaisesta syystä, että ne vaan maistuu paremmalta kypsennettyinä!

Olisi kiva kuulla, mitä te tykkäätte ottaa evääksi töihin? 


P.s. Oon tehnyt videon puolimaratonille valmistautumisesta ja ylipäätään ajatuksista siihen liittyen! Sitä siis tulossa lähiaikoina!! 

tiistai 23. toukokuuta 2017

KESÄ JA JÄNNITYS TIIVISTYY

En taida olla ainoa, josta tuntuu että kesä on alkanut! Viime viikonlopun perusteella ainakin fiilis on tuo, kun saatiin nauttia niin huikeista lämpötiloista ja säistä pitkän ja hemmetin sinnikkään talven jälkeen. :D 


Parasta kesässä on ulkona syöminen. Siis ei välttämättä ravintolassa ulkona vaan kotona ulkona - parvekkeella tai terassilla. Ja niin me tehtiin sunnuntaina kun saatiin kutsu mun vanhempien luo syömään ekaa kertaa tänä kesänä iskän grilliruokaa! Ihan parasta! 

Lautasella sunnuntaina oli salaattia jonka päällä juustolastuja, paahdettuja pinjan- ja kurpitsansiemeniä sekä avokadoa. Salaatin kaverina taas broilerin sisäfileetä. Niin hyvää! 


Vaikka kesä on yks parhaista asioista maailmassa, alkaa kuitenkin mun mahassa tuntua vähän perhosten siipien lepattelua.. Nimittäin meidän häät on IHAN KOHTA!!!! SIIS APUA!!!! MÄ MEEN NAIMISIIN! Mitä tapahtuu?! Tuntuu niin epätodelliselta!

Järjesteltävää on vielä PALJON, ja odottelen postissa vaatimattomasti neljää paria hääkenkäehdokkaita Zalandolta. Toivottavasti jotkut niistä olis hyvät ja saisin kenkäasiankin yliviivattua to do -listalta (,joka tosin on aika pitkä...).

Tänään onkin sangen harvinainen päivä, kun en menekään töihin vaan meen sen sijaan koulujuttua hoitamaan. Sitä ennen ehdin kuitenkin lyhentämään tuota To do -listaa, joten hyökkään sen kimppuun N-Y-T Nyt!

torstai 18. toukokuuta 2017

PUOLIMARATON: 5 MINUUTTIA NOPEAMPI MINÄ

Loistavaa torstaita ihmiset!! Nää päivät menee hurjaa vauhtia, ja pienehkön hiljaisuuden jälkeen ennätän kertomaan tänne viime lauantaina järjestetystä Helsinki City Runista! 

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa että mua paria viikkoa ennen jännitti kyseinen puolimaraton, sillä en ollut ehtinyt juoksemaan ollenkaan niin paljoa kuin olisin halunnut - talvella juoksuhammasta kolottaa aina vähemmän kuin kesällä, minkä takia saattaa tuntua että syksyllä järjestetyssä juoksutapahtumassa on paremmat mahkut pärjätä kuin tällaisessa keväällä järjestetyssä. Toisaalta HCR:a edeltävänä viikonloppuna juostu piiitkä 18 kilometrin lenkki rauhoitti mua hieman, sillä se kulki oikein hyvin ja hyvää tahtia - ja vieläpä jaksoin. 


Täytyy sanoa että aivan huippukokemus oli Helsinki City Run!! Sää oli aivan paras mahdollinen (aurinkoinen, ei tuullut liikaa, ei ollut liian kylmä, ei kuuma) ja porukkaa oli hurjan paljon, mutta se ei haitannut. Hommaa helpotti luonnollisesti se, että kaikki ei lähteneet samaan aikaan, vaan lähtöjä oli 10 minuutin välein. Lähdöt oli kullekin määrätty ennalta oman tavoiteajan mukaan. Itse olin sitten jo toisessa lähtöryhmässä, sillä olin asettanut itselleni aika kunnianhimoisen tavoitteen. :D Olin silti täysin oikeassa juoksuryhmässä, sillä saavuin maaliin kuvistakin päätellen omien lähtöryhmäläisteni kanssa. 

Viimeiset metrit!!
Mua Instagramissa seuraavat (@inessi1) tietävätkin jo mun hehkutuksesta, että oon hurjan tyytyväinen ja onnellinen omasta suorituksestani! Fiilis oli tosi hyvä koko juoksun ajan (ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna), vaikka muutamia epätoivon hetkiäkin matkalla taisi herätä. Katsoin ekaa kertaa kelloa siinä vaiheessa kun olin juossut 1h 30min, ja päätin pistää töpinäksi. 22 minuuttia myöhemmin olinkin jo maaliviivan paremmalla puolella - ajalla 1:52:29, joka on 5 minuuttia parempi kuin viime syyskuun aika!! Tavoiteajan olin asettanut vielä huimat 10 minuuttia lyhyemmäksi, mutta mielummin tavoitteet liian korkealla kuin liian matalalla, eikö?! :D Maaliin kiritin kaikkeni antaneena, joten tein parhaani - ja sehän se on tärkeintä!


Tapahtuma oli hurjan hyvin järjestetty. Suuri väkimäärä ei haitannut missään vaiheessa, ja ennemminkin oli mukavaa juosta, kun ympärillä oli koko ajan ryhmä ihmisiä. Maaliin tultaessa sai heti jalkoihinsa Ice Poweria ystävällisen miehen suihkuttelemana, kaikille jaettiin mitalit ja otettiin kuvia. Koko Telia Areenan laajuudelta juoksijoita odotti kattava huoltopiste, jossa sai hierontaa, Sportyfeelin palautusjuomaa, Elovenan jätskiä, suolakurkkua suolan saantiin, banaania, kahvia, rusinoita ja uskokaa tai älkää - SKUMPPAA JA OLUTTA! Alkoholitonta of course, mutta vitsi että maistui hyvältä! 


Olin tosiaan saanut tammikuisessa Sportyfeel Helsinki City Runin pressitilaisuudessa VIP-osallistumisen tapahtumaan, ja sainkin yllätyksekseni ihan erityiskohtelua tapahtumassa! Meille oli varattu Telia Areenalta oma privaatti pukuhuone, jossa saatiin säilyttää tavaroita kaapeissa ja käydä omassa vessassa. Lisäksi kaikki loppuhuollossa tarjotut eväät oli kiikutettu meille valmiiksi odottamaan pukuhuoneeseen, joskin itse nappasin eväitä mukaan jo kentältä - koska kuka voisi tuollaisen juoksusuorituksen jälkeen ruoasta kieltäytyä. 

Itselleni jäi niiiiin hyvä maku taas tästä tapahtumasta, että olisi mielettömän hienoa päästä ensi vuonan uudestaan! Ja harkitsen erittäin vakavasti myös Tampereen puolimaratonille osallistumista taas syyskuussa... Tähän jää koukkuun... 

P.s. Ajattelin tehdä myös VLOGIN aiheeseen liittyen; puolimaratoniin valmistautuminen, millaista oli, fiiliksiä yleisesti ja ajatuksia juoksemisesta....

torstai 11. toukokuuta 2017

BULLET JOURNAL: TRYING TO GET MY SH*T TO GETHER




Hei hei heiii!!

Mukavaa torstaiaamua! Täällä on just saatu banaanipannarit (yllätysyllätys) naamaan ja nyt ryystelen aamukahviani. Töihin lähtö koittaa reilu tunnin päästä - ihanaa kun on saanut viettää näin rauhallista aamua kotosalla. Lauantaina on Helsingissä viimein kauan odotettu Helsinki City Run, eli HCR, eli puolimaraton, joten tämä viikko lähinnä lepäillään ja venytellään. Viime viikonloppuna repäsin kyllä sellaset treenit, että ei tässä paljon edes muuta olis voinutkaan. :D Tein lauantaina pitkästä aikaa salilla jalkatreenin, ja sunnuntaina päätin juosta tosiaan kevyen 18 kilometrin lenkin. Maanantain ja tiistain ajan jalat tuntuikin sitten siltä että en pääse niillä eteenpäin... Onneksi nyt jo helpottaa. 

Oon nyt viikon päivät ollut töissä, ja oon viihtynyt taas älyttömän hyvin! Huiput työkaverit ja suurimmaksi osaksi mukavat asiakkaat tekee joka päivästä aika kivan, ja päivät menee tosi nopeesti. :)

Heräsin taas pitkästä aikaa viime yönä siihen painajaiseen, että meidän häät oli seuraavana päivänä ja olin jättänyt kaiken ihan viimetippaan. Koristelut, asusteet, kaikki... Onneksi kuitenkin heräsin ja tajusin että HUH, vielä on aikaa. Tosin ei enää kovin paljoa!! 

Ajattelinkin tuon unen innoittamana tulla kertomaan uudesta jutusta, jonka olen aloittanut. Nimittäin BULLET JOURNALin. Oon aina ihaillut ihmisiä, jotka on tehokkaita ja saavat juttuja aikaan. Oon itsekin oppinut tekemään niitä kuuluisia To do -listoja, jotka ovat tähän asti olleet epämääräisiä lippulappusia siellä täällä ja ympäri kalenteria, joita oon koittanut hallita. Lisäksi erilaisia listoja on tullut tehtyä myös puhelimen muistiinpanoihin, joita en kuitenkaan ikinä muista edes katsoa - jolloin niistä ei luonnollisesti ole hirveästi edes hyötyä. 


Onneksi oon löytänyt tämän ei-niin-ihmeellisen-tai-uuden keksinnön, joka vaikuttaa olevan jollain tapaa jopa pinnalla nyt. Ja sen nimi on bullet journaling, bullet journal, BuJo - en tiedä miten ton voisi suomentaa. :D Itse kuvailisin Bullet Journalia niin, että kyseessä on melko tavallinen muistikirja, johon voi tehdä juuri sellaisia muistilistoja kuin itse haluaa. Muistilistoja tehdään vuosi-, kuukausi- ja päivätasolla. Journalista voi tehdä ihan oman näköisensä, ja siihen voi tehdä niin monta erilaista listaa tms. kuin itse haluaa. Parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että kaikki listat ovat yhdessä ja samassa paikassa - ja järjestyksessä. 

Erilaisia listoja journaliin voi tehdä esim. niille kirjoille, jotka haluaa lukea, jutuille joita pitää ostaa, omien kulujen ja tulojen seuraamiselle, blogi-ideoille, kokeiltaville resepteille... häiden suunnittelulle... :D Mille ikinä!

Kun journaliin tekee to do -listoja, laitetaan joka tehtävän eteen (yleensä) piste / pallo, riippuen asian luonteesta. Sitten kun sen on saanut tehtyä, sen voi merkitä vaikkapa rastiksi. Jos taas et tehnyt tehtävää kyseisenä päivänä/viikkona/kuukautena, mutta haluat tehdä sen myöhemmin, teet pisteestä  nuolen, jolloin voit helposti siirtää sen seuraavan päivän/viikon/kuukauden to do -listalle. Ja niin edelleen.

Tässä vielä pari videota, joista saa vaa vähän osviittaa siitä, mistä on kyse!



perjantai 5. toukokuuta 2017

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA

 Hei ihmiset! 

Toivottavasti tykkäsitte mun viime viikolla jakamasta vlogista! Lisää on tulossa! 

Ruudun tällä puolen vappu meni oikein kivasti, vaikka lauantai niin kovin luminen olikin.. :D Tiistaina aloitin jälleen mun kesätyöt, ja tää viikko onkin mennyt taas hurjan nopeasti töiden parissa. 

Noi meidän miehet, eli rakas tuleva aviomieheni, appiukko ja oma isäni lähtevät tänä viikonloppuna etelään hakemaan meidän hääviinejä yms., joten vietän tämän perjantai-illan mitä todennäköisimmin omassa hyvässä seurassani! Huomenna meenkin sitten vanhempien kotiin äidin luo yöksi, kokkaillaan ja sen sellaista. 

Ja hei apua! Ens viikolla koittaakin jo mun puolimaraton, eli Helsinki City Run! Jaiksss!! Tuntuu etten oo ehtinyt treenaamaan/juoksemaan yhtään niin paljoa kuin viime syksyn puolimaratoniin tein, mutta eiköhän tääkin selvitä kunnialla läpi - kun vaan muistaa levätä ja syödä ensi viikolla riittävästi! 

Mutta nyt täytyy alkaa valmistautumaan töihin lähtöön, joten ihanaa viikonloppua teille!

Kuvassa viime viikon lounas The Cockissa

lauantai 29. huhtikuuta 2017

TUOREPUURON RESEPTI VIDEOLLA

Kuulkaa!!

Otsikostakin jo arvannee mistä on kyse - video numero 2 on pläjähtänyt mun Youtube-kanavalle! Päätin kuvata videon silloin kun tein viimeksi tuorepuuroa, kyllä - sitä samaa porkkanakakkutuorepuuroa, jonka reseptin jo täällä blogissakin aikaisemmin julkaisin. Mitään sinänsä uutta ei siis ko. reseptin jo nähneille ei ole, mutta se on nyt myös videolla! Ja sehän vasta on kiva juttu se - VAI MITÄ!!?!


Olis hauskaa kuulla, että minkälaisia videoita tykkäisitte multa nähdä. Joten kertokaa! Otan kaikki vinkit vastaan. Muutenkin haluan teiltä palautetta, että mitä tykkäätte. :) 

Näitä videoita on hauska kuvata ja ennen kaikkea editoida, ja mielelläni teen videoita lisää vastaisuudessakin! 

Mutta tästä näette videon! Muistakaa tilata mun kanava ja tykätä samalla videosta! 



torstai 27. huhtikuuta 2017

PANNARIAAMIAISESTA RUOKAISAMPI ja PARI SANAA KALOREISTA

Tänään on se päivä, kun näen mielitiettyni jälleen. Pitkän tauon jälkeen. Näimme viimeksi tammikuussa, sitä edellisen kerran lokakuussa. Tänään on jälleenkohtaamisemme päivä ja saan sen ikiomaksi.

Ai minkä? Maailmankaikkeuden ihanimman, täydellisimmän, kauneimman, mitävielätähänkeksisi, HÄÄPUVUN!!! Lähdetään äidin kanssa Helsinkiin, saan vetää taas puvun päälleni, katsotaan että kaikki on OK, ja saadaan puku ja muut härpäkkeet kotiin. Aika hurjaa, hullua suorastaan, että häihin on enää reilu 2 kuukautta..


Aiheesta kolmanteen, ajattelin tulla jakamaan yhden hyvin hyvin simppelin vinkin, jota oon tässä viime päivinä aamupaloissani hyödyntänyt. Vielä tähänkään päivään asti ei ole tullut aamua, että olisin kyllästynyt banaanipannareihin. Tein niitä Lapinreissulla meidän koko poppoolle ensimmäisenä aamuna, ja niitä tehtiinkin sitten joka ikinen aamu loman loppuun saakka. :D Eli ilmeisesti muutkaan ei kyllästyneet. 

Aikaisemmin laitoin pannariseokseen banaanin lisäksi vain yhden kananmunan ja yhden valkuaisen. Latasin taannoin alkuuvodesta puhelimeeni Lifesum-sovelluksen (sovelluksesta oma postauksensa TÄÄLLÄ), jolla voi seurata päivittäistä makrojen saantia, eli paljonko proteiinia, hiilaria ja rasvaa ym. saa päivittäisestä ravinnosta ja ruoka-valiosta - ne suhteutettuina tavoitteisiin (esim. laihdutus, kunnon ylläpito, massan kasvatus). 


Huomasin sovelluksen avulla, että yhden banaanin, kananmunan ja yhden valkuaisen pannarisetti oli niin sanotusti aivan liian vajaa. Aamupalasta ei tullut lähimainkaan tarpeeksi proteiinia, rasvaa eikä hiilaria. Kieltämättä kyseinen breku ei ole ollut omasta mielestänikään mikään täyttävyyden huipentuma, mutta nyt ymmärsin että se oli ihan liian suppea. Niinpä lisäsin yhden pannariin valkuaisen sijasta yhden kokonaisen kananmunan. 

MUTTA sovelluksen mukaan tässäkin (banaani + 2 kananmunaa) on hieman liian vähän kaikkia edellämainittuja. Ei kaloreita, ei protskua, hiilaria eikä rasvaa. Sen takia oon pyrkinyt lisäämään pannareiden päälle marjojen tai omenasoseen lisäksi esim.
  • kreikkalaista jugurttia
       tai
  • pähkinävoita (esim. manteli- tai maapähkinävoita)
 Näiden avulla annokseen saa molemmat, sekä proteiinit että rasvat sellaiselle tasolle että jaksaa (ja että mun sovellus hyväksyy  aamiaiseni ja hymyilee mulle kauniisti :D).

En sinänsä kannata kaloreiden laskemista tai muuten sitä, että syömisestä tekee pelkkiä numeroita tai tekee syömisestä isoa "numeroa", mutta syy miksi itse olen alkanut vähän noita seuraamaan ainakin väliaikaisesti, on nimenomaan sen takia että söisin arjessa TARPEEKSI. Allekirjoittaneellakin kun on ollut tapana hitusen verran "pelätä" syömistä ja lihomista, ja sitä tulee helposti varoneeksi syömistä ajatuksella "mielummin liian vähän kuin liian paljon". Pienellä seuraamisella saan kuitenkin varmistettua ja ennen kaikkea OPITTUA, että kuinka paljon on tarpeeksi ruokaa ja kuinka paljon on liian vähän. 



tiistai 25. huhtikuuta 2017

PALUU ARKEEN JA LENKKIPOLULLE

Hei ystävät!


Meidän viikko lapissa meni mahtavasti! Niin kuin jo kävi ilmi, hiihdettiin varmasti enemmän kuin olin aikaisemmin elämäni aikana hiihtänyt ikinä yhteensä - ja täytyy kyllä sanoa että löysin murtsikasta ihan uuden talviharrastuksen itselleni!! Ihan mielettömän hyvää liikuntaa koko keholle, ja saa olla samalla ulkona ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Taatusti aion hiihtää ensi talvena ihan täällä Tampereen laduillakin. Huippua, että jopa meitä lähellä on hiihtoladut Kaupissa, vaikka aika keskustassa asutaankin!



Yhtenä päivänä tulin tunturin rinnettä sellaisella rytinällä kylläkin alas (itseasiassa ylläolevan kuvan ottamisen jälkeen), kun suksi tökkäsi jotenkin hassusti lumeen ja lensin kaaressa käsieni päälle niin, että oikean käden olkavartta vaivaa ns. "puukäsi". Ei siis murtumaa tai muuta vakavaa (onneksi), mutta tääkin on jo pirun ärsyttävä :D Toivottavasti menee äkkiä ohi!

Lapissa oli ihanaa syödä myös paikallisia herkkuja, ja poroa tuli syötyä jopa kahteen otteeseen! Ihanaa syödä kunnon lihaa silloin kun sitä on tarjolla, ja erityisesti kun se on riistaa ja luomua. :)


Eilen aamulla palasin lenkkipolulle, ja tuntee kyllä kropassa ettei ollut ihan mikään rentouttava loma kropalle tuo meidän reissu. Nyt on kuitenkin vielä parisen viikkoa aikaa treenata juoksua, sillä jo alle kolmen viikon päästä starttaa Helsingissä Helsinki City Run a.k.a. Suomen suurin puolimaraton-tapahtuma! Iik!!

P.s. Uutta videota on tulossa!! Heti kun pääsen töihin, käyn tutkimassa kaupassa kameroita, sillä toi kuvaaminen ja erityisesti editoiminen on niin kivaa, että tekisin mielelläni sitä vähän enemmänkin!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

2 PÄIVÄÄ, 49 KILOMETRIÄ

Hellou, täällä lomalainen!

Reilu 12 tunnin ajomatka on kyllä kaiken sen vaivan (ja puutuneen pyllyn) arvoinen! 


Tultiin siis tosiaan mun perheen (äidin ja iskän) ja tietysti Antin kanssa Saariselälle Lappiin viikon lomalle! Mukana murtsikkasukset ja lumilauta. Nyt on pari päivää murtsikkaa, 49 km takana ja voin kertoa että tuntuu jaloissa!! Mutta toi hiihtäminen on ihan mahtavaa - saa nauttia sellaisista maisemista ja luonnosta, mitä ei oikein mitenkään muuten pääsisi ihastelemaan. Se kun pääsee kilometrien päähän kaikesta asutuksesta, autoteistä ja muista on ihan mieletöntä. :)

HUH! Nyt lonkankoukistajat huutaa hoosiannaa, huomenna varmaan snoukkailemaan! 

Mun seikkailuja pääsee seuraamaan lisäksi niin Instagramin (inessi1) ja Snapchatin (inessalmiranta) tarinoista, joten muistakaa seurata! ♡

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

HERKULLINEN PORKKANAKAKKUTUOREPUURO

Hyvää huomenta!

Välillä ainakin tällä puolella ruutua sitä kyllästyy niihin ainaisiin aamupalarutiineihin. Siis vuorottelen jatkuvasti mustikka- tai mustaherukkasmoothien ja banaanipannareiden välillä. Maanantaina ajattelin että ei hemmetti, nyt on saatava jotain muuta. Avasin iltapäivällä Pinterestin, kirjoitin hakuun Overnight Oats Recipes, ja sieltä se tuli.

Siis jos aamiaisreseptissä mainitaan porkkanakakku, se ei voi olla muuta kuin hyvää ja sitä on kokeiltava. Oon joskus tehnytkin porkkanakakku-uunipuuroa, mutta tällä hetkellä vierastan lämmintä puuroa etenkin aamupalalla. Tuoreus houkuttelee.

Eli porkkanakakkutuorepuuro. Eilisillan pitkän lenkin jälkeen tuntuu hyvältä tankata vähän hiilaria koneeseen Keitin kananmunaa tämän kaveriksi jo etukäteen, kun ajattelin että en ehkä tule täyteen. Mutta täähän osoittautuikin tosi täyttäväksi setiksi, ja uskon että tällä jaksaa!


Jännä juttu muuten, että kun eilen kirjoitin motivaation puutteesta juoksemista kohtaan, ja yliopistolta kotiin kävellessäni kylmä tuuli iski vasten kasvoja ja vähän jotain lumen tapaistakin tuli taivaalta, niin silti vaan sain kerättyä energiaa lenkille lähtöön. Suunnittelin tekeväni ensin jonkun ihan lyhyen lenkin, mutta hupsista keikkaa päädyin juoksemaan yli tunnin! Voittajafiilis!

Mutta nyt itse reseptiin. Koristelin tuorepuuron kreikkalaisella jugurtilla, koska sitä vielä jääkaapista löytyi viikonlopun jälkeen. Se sopi tosi hyvin tähän reseptiin, mutta se ei tietenkään ole välttämätön! Ja niin kuin kaikki tuorepuurot, on tämäkin äärimmäisen helppo valmistaa!

Tarvitset:

1 dl kaurahiutaleita
1 rkl chiasiemeniä
1 raastettu porkkana
2 dl mantelimaitoa (tai kaura-/soija-/ tavallista maitoa)
Aitoa vaniljajauhetta (tai vaniljauutetta... En itse kylläkään vaniljauutetta enää omaehtoisesti viitsi käyttää :D Liittyy jotenkin majaviin... Go and figure)
Hunajaa oman maun mukaan
Kanelia 
Rusinoita

Koristeluun pekaanipähkinöitä (tai mitä ikinä haluatkaan) + kreikkalaista jugurttia

Tee näin: Kaikki ainekset illalla kipossa sekaisin, kansi päälle ja muhimaan yöksi jääkaappiin! Lusikoi tuorepuuro vaikkapa lasiin ja koristele haluamillasi lisukkeilla!

P.s. Noi rusinat toi ihanaa suutuntumaa ja vaihtelua puuroon! Aion ehdottomasti käyttää jatkossakin!  



tiistai 11. huhtikuuta 2017

MOTIVAATIO KADOKSISSA?

Ihanaa tätä viikkoa! 

Täällä vietettiin ihan huippuhauska viikonloppu morsiusneitojen, kaason ja bestmanien kanssa lauantaina. Ryhmäytymisillaksi sitä kutsuttiin. Ei siis mitään häihin suunnittelua vaan ihan pelkkää illanviettoa, ja niinhän se ilta venyikin ihan aamun tunneille asti. :D Mutta hauskaa oli! Kaiken väsymyksen arvoista! Rosanna oli tehnyt meille ihanan raakakakun ja sitä jäi puolet meidän jääkaappiin, mikä tarkoittaa sitä että oon nyt sunnuntain ja eilisen aikana syönyt siitä ihan yksinäni melkein kaiken :) OOPS...



Nyt kuitenkin mua vaivaa pieni motivaation puute. Sama juttu kuin viime kesänä: kun puolimaraton lähestyy, haluaisin vain päästä jo juoksemaan sen enkä treenata sitä varten enää. Salilla kyllä huvittaa käydä ja ryhmäliikunnastakin oon innostunut taas ihan uudella tavalla, mutta etenkin jos aurinko ei paista niin ei huvittaisi mennä yhtään ulos juoksemaan! 

No, puolimaraan on nyt jäljellä vähän yli kuukausi, joten tässä on toisaalta vielä ihan hyvin aikaa juosta muutama sellainen pidempikin lenkki ja vaan koittaa jaksaa treenata. Ensi viikko me vietetäänkin Saariselällä Lapissa hiihtäen, joten siinäkin saa ihan mukavaa kestävyystreeniä - lenkkaritkin saatan kyllä ottaa varmuudeksi mukaan. 


perjantai 7. huhtikuuta 2017

ENSIMMÄINEN VLOGINI, OLKAA HYVÄT!

KÄÄK!!! Siinä se nyt on!

Mun historiani ensimmäinen, pikkuvideoni. Tuli vähän sekalainen kooste tästä yksilöstä, mutta jostain se on aloitettava! Meinasin heittää noikin videomatskut suoraan roskakoriin, kun ajattelin että en saa noista mitään fiksua kokonaisuutta... Mutta onko sillä nyt sitten mitään väliä? Noitahan vois aina hioa ja hioa eteenpäin julkaisematta kuitenkaan yhtään mitään. Mun mielestä kuitenkin tärkeintä on olla aito ja oma itsensä ja hyväksyä itsensä - ja tämä video - sellaisena kuin se nyt on!

Pahoitteluni kameran ajoittaisesta heilumisesta ja kuvan huonohkosta laadusta - en tiedä johtuuko se mun melkein 10 vuotta vanhasta järkkäristäni (heheh siit mitä ihmettä, justhan mä sen sain?!) vai vaan mun taitojen vajaavaisuudesta. :D Halu on tosiaan investoida lähitulevaisuudessa vähän parempaan, käyttökelpoisempaan kameraan... Etenkin jos näitä videoita haluan kuvata jatkossa lisää!


Mutta käykäähän katsomassa ja kertokaa, mitä piditte! Ja tykätkää ja tilatkaa mun kanava. ;)

torstai 6. huhtikuuta 2017

KIRPPISJUTTUJA JA VLOGIN EDITOINTIA

Mitä teille kuuluu? Mulle kuuluu näin torstaina taas ihan hyvää! Sitä alkaa pikkuhiljaa putoamaan kaaliin taas se tosiasia, että tää lukuvuosi on kohta taputeltu! (?!) Kun on kokonaiset 4 kk vuodesta kesätöissä, niin tuntuu siltä että "justhan mä ne kesätyöt lopetin". Mutta niin vaan vapun jälkeen taas työt odottaa, jälleen Tampereen Osuuspankissa! Oonkin tästä nyt ihan erityisen innoissani, sillä pääsen tuohon pääkonttorille hommiin, mikä tarkoittaa sitä että mun työmatka on kokonaiset 750 metriä!! Huippua! 

Tää viikko onkin taas tuttuun tyyliin mennyt yliopistolla sekä etenkin kirpparijuttuja järkkäillessä. Oon tän vuoden aikana löytänyt noi Facebookin kirppikset, ja täytyy sanoa että nehän on ihan mahtavia!! Etenkin silloin jos vähänkään miettii, että viitsiikö/uskaltaako omalla tavaramäärällä maksaa kirpparipöydän vuokrasta. PLUS ei tarvi käydä joka päivä järkkäilemässä pöytää, ostajat parhaassa tapauksessa tulee sun luo, eikä tarvi käydä sitä hirveää hintalappurumbaa! 


Lisäksi oon ihan tosissani nyt editoinut sitä mun ensimmäistä vlogiani. Eilen se kuitenkin otti vähän takapakkia, sillä sain pienen kauhuhalvauksen kun rakas MacBookini ensin valitti "levyn olevan lähes täynnä", eikä videoklippien lisääminen muokkausohjelmaan onnisutnut. Sitten aloin poistelemaan kuvia aika ronskilla kädellä ja laittamaan säästämisen arvoisia kuvia ulkoiselle kovalevylle (vai mikä se nyt on). Sitten yhtäkkiä tuo Kuvat-ohjelma sanoi jotain tyyliin: "Osa kuvista on vahingoittunut ja ohjelma täytyy lopettaa". Sitten kun koitin käynnistää sitä uudelleen, niin se ei enää auennutkaan ja valitti taas jotain. No, onneksi sillä klassisella koneen uudelleenkäynnistämisellä sain ohjelman taas auki, mutta mun päivä menikin sitten aika lailla siinä, että paniikin omaisesti varmuuskopioin kaikkea ja poistelin kuvia läppäriltä... :D 

MUTTA, nyt ollaan taas back in business ja toivottavasti saisin videon ulos mahdollisimman nopeasti! Ottaen kuitenkin huomioon myös sen, että pitäis opiskellakin jossain välissä heh. 


perjantai 31. maaliskuuta 2017

OI, NE YÖKYLÄILYVIIKONLOPUT

Ihanaa perjantaita! 

"Äiti voinko mennä (nimi):lle yöks?" tai "Voiko (nimi) tulla meille yöks?" Omassa lapsuudessani tuli yökyläiltyä kavereiden luona aika usein, ja moni viikonloppu alkoi em. kysymyksillä. Tai no, en tiedä kuinka usein yökyläreissuja loppujen lopuksi tuli tehtyä, mutta yökyläreissut oli kuitenkin niitä parhaita viikonloppua! Am I right?

Nykyään ei kuitenkaan enää tule yökyläiltyä ihan niin tiheästi. Tai oikeastaan melkein ikinä. Parisuhteella saattaa tietty olla oma osansa tähän, että viihtyy ihan vallan mainiosti omassa sängyssäkin nukkumassa kun on joku unikaveri joka yö! Kuitenkin viime viikonloppuna Sofialla yökyläillessä sitä huomasi, kuinka virkistävää se taas olikaan. Viettää yö tai kaksi kaverin luona, mennä yhdessä nukkumaan ja herätä yhdessä kaverin kanssa. Tehdä aamupalaa yhdessä ja syödä sitä yhdessä. Monesti kotona ollessa tavallisena arkena ne arkirutiinit tulee tehtyä aina samalla kaavalla, niin yökylässä pääsee katsomaan toisen tapoja tehdä juttuja ja tehdä erilailla asioita itsekin! Mua ainakin virkisti ihan valtavasti nähdä, miten Sofia paistoi banaanilettuja, teki puuroa ja paistoi kananmunia :D Ihan oikeesti! Sain ammennettua taas uutta ajateltavaa omiin juttuihini. Siis ihan pieniä asioita, mutta sellaisia joilla voi tehdä jo ison eron siihen tuttuun ja turvalliseen (jopa tylsäksi) käyneeseen arkeen. On myös aina ihanaa palata omaankin kotiin, kun käy vähän yökyläilemässä jossain muualla välillä. 
 
Tänä viikonloppuna ei kuitenkaan ole tiedossa yökyläilyä, eikä oikeastaan yhtään mitään suunnitelmia (yhtä koulutehtävää lukuunottamatta...). Toivottavasti teidän tämä viikko meni yhtä kivasti (ja työntäyteisesti ja nopeasti) kuin munkin! Siis ihan älytöntä, millaista vauhtia nää päivät vilistää ohi! Oon tällä viikolla lähinnä ollut koulutehtävien kimpussa, tehnyt yhden tentin tiistaina (joka meni toivottavasti aika hyvin), lenkkeillyt aamuauringon paistaessa, ajanut eilen Poriin ja takaisin työreissulla ja sen sellaista! Tavallista arkea siis.

JA HEI! Se tapahtuu!!! Olen aloittanut ihka ensimmäisen vlogini editoinnin!! Vähänkö kivaa puuhaa! Vielä kun saisi saman innostuksen tähän maanantaina palautettavaan raporttin niin kaikki olis kivasti!