keskiviikko 28. syyskuuta 2016

SYKSYINEN & SUKLAINEN SMOOTHIE BOWL

Mieletöntä, tämäkin kuukausi alkaa olla kohta taputeltuna! Syksy alkaa ihan tosissaan puskea päälle (en oo oikein tähänkään mennessä mieltänyt, että kesä on oikeasti ohi) ja koulujutut alkaa hirvittämään toden teolla... Eilenkin aloitin opiskelun jo aikaisin aamulla ja lopetin hommat kun kello löi yhdeksän illalla (= Ensitreffit Alttarilla alkoi :-D)

Tänään mulla onkin luvassa jo ensimmäinen pieni esitys meidän kandiseminaarissa liittyen mun kandiin, josta tunnun olevan vieläkin vähän pihalla. Aihe on toki jo päätetty mutta sen rajaamisessa ja tarkentumisessa mun omassa päässä on vielä työstettävää.

Söin/join perjantaina Tampereen uudehkossa Carpe Diem Raw&Fit Food -kahvilassa TAIVAALLISEN Super Choko Smoothien. Nimikin jo kertoo että kyseessä oli suklainen, ihanan kermainen mutta energisoiva smoothie. 

En muista kunnolla mitä kaikkia aineksia siinä oli, mutta sen inspiroimana tein itselleni tänään aamiaiseksi myös suklaisen smoothien.


Siihen tuli:

 Puolikas isosta banaanista (tai kokonainen pieni)
Puolikas isosta avokadosta (tai kokonainen pieni)
Puolikas vihreä omena
1 rkl Cocovin raakakaakaojauhetta 
1 rkl hamppuproteiinijauhetta 
1 rkl MCT öljyä
1 rkl kookosöljyä
2 dl makeuttamatonta mantelimaitoa

Lisäksi: 
1 rkl chiasiemeniä
itsetehtyä omena crumblea


Ja luonnollisesti - niin kuin kaikkien smoothieiden kanssa - kaikki ainekset vain blenderissä kunnolla sekaisin kunnes seos on ihanan tasaista. Nauti sellaisenaan lasista, tai tee siitä Smoothie bowl kaatamalla koko komeus kulhoon, sekoittamalla chiasiemenet joukkoon tekeytymään hetkeksi ja koristelemalla haluamillasi lisukkeilla! 

Ainakin sanoisin, että tuo Omena Crumble toimi erittäin hyvin! Voisin siitäkin vaikka laittaa tänne reseptiä?  


maanantai 26. syyskuuta 2016

MAISTUVAT BATAATTIRANUT JA AVOKADOKORIANTERI-DIPPI

Palataan reilu viikon takaiseen lauantaihin, kun kokkailin tytöille morsiusneidoilleni neljän tähden illallisen merkeissä 3+1 ruokalajin illallisen! (Ja kyllä, kosin tyttöjä samana iltana morsiusneidoikseni! Nyt on hyvä poppoo koossa, kaaso mukaan lukien. ♡)

Oli jännää kokata noin monen ruokalajin setti, kun en oo ennen moista tehnyt! Yleensä oon mennyt ihan vaan pääruoan ja jälkkärin voimin, mutta ei toi nyt niin paha nakki ollutkaan! Alkuruoaksi tein thaimaalaista kookosporkkanasoppaa (sairaan hyvää), thai green currya vihanneksilla, tofulla ja cashew-päihkinöillä ja jälkkäriksi vielä avokadomousse

Alkudrinksujen kanssa nautittavaksi tein bataattiranskiksia elämäni ensimmäistä kertaa! Käytin vahingossa väärää öljyä, mutta hyviä niistä tuli silti. Ajattelinkin nyt jakaa niiden bataattiranskalaisten ja hyvän dipin reseptin tänne muillekin! Jaan varmasti noiden muidenkin ruokalajien reseptin vielä, mutta lähdetään näistä liikkeelle... 

Näissä ranskiksissa ehdottoman hyvää oli reseptissä esiintyvät mausteet, ja suosittelen lämpimästi käyttämään niitä, jos haluaa ranskiksista oikein maukkaat! 


 Tarvitset: 

Ranskiksiin:
1 iso bataatti (1kg-1,5kg)
1/2 tl chiliä (hiutaleita/jauhettua)
n. 1/2 tl kanelia 
1,5 rkl maissitärkkelystä
1/2 tl jauhettua paprikaa
vajaa 1 tl suolaa
1/2 tl juustokuminaa / jeeraa
2 rkl rapsiöljyä tai muuta kasviöljyä (EI kuitenkaan OLIIVIÖLJYÄ, koska silloin ranuista ei tule niin rapeita. Itse tietty laitoin vahingossa juuri oliiviöljyä siinä kiireessä... :-D)


Avokadokorianteridippiin:
1 isompi avokado / 2 pientä
kunnon kourallinen tuoretta korianteria
1 valkosipulinkynsi puristettuna
2 rkl limen mehua
mustapippuria myllystä 
suolaa

Dippi kannattaa tehdä ensimmäisenä, tai ainakin antaa sen tekeytyä jääkaapissa jonkin aikaa. Tee dippi sekoittaen kaikki ainekset kipossa yhteen ja ajamalla seos sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan.

Lisäksi tein vielä tsatsikin, johon tuli:

Turkkilaista jugurttia (noin 2,5 dl? Puolet 400g purkista)
valkosipulinkynsi puristettuna
puolikas kurkku karkeana raasteena
noin 2 tl sitruunamehua
suolaa

Kaikki aineet sekaisin kipossa, maista ja mausta suolalla maun mukaan. Laita jääkaappiin tekeytymään.

Tee näin:

1. Kuori bataatti ja palastele se ohuiksi/kapeiksi paloiksi. Pyri tekemään kaikista paloista suht saman kokoisia, jotta paistamistulos olisi parempi. Upota palaset kylmään veteen johonkin kulhoon siksi aikaa, kun teet mausteseoksen. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. 

2. Sekoita mausteet maissijauhon kanssa, mutta älä vielä tässä vaiheessa lisää suolaa!! Suola vähentää ranujen rapeutta, jos lisää sen jo ennen paistamista. 

3. Ota ranskikset pois vedestä, huuhtele ne ja kuivaa käyttäen apuna esimerkiksi keittiöpyyhettä ja/tai talouspaperia. 

4. Laita bataatit esimerkiksi uunivuokaan tai muuhun laakeaan astiaan ja sekoita kättä apuna käyttäen niihin 2 rkl öljyä niin, että kaikki palaset saavat öljystä osansa. 

5. Sirottele mausteseos ranskiksiin. Jos sinulla on pieni maustesiivilä - loistavaa. Jos ei, niin yksi ihan kätevä tapa oli laittaa öljytyt bataatit isoon kannelliseen Tupperware astiaan, perään mausteseos ja purkin ravistelua. Pääasia, että kaikki palaset ovat mausteseoksessa. 

6. Asettele bataatit leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Jätä palasten väliin rakoja, jotta niistä tulisi mahdollisimman rapeita. (Itse en ainakaan saanut kaikkia mahtumaan yhdelle pellille, vaan kannatti paistaa useammassa erässä...)

7. Paista noin 30-35 minuuttia. Noin 20 minuutin kohdalla käännä bataatteja toisinpäin. Kun ne ovat paistuneet ja jäähtyneet hieman, sirottele niiden päälle suolaa maun mukaan. 

8. HERKUTTELE!


perjantai 23. syyskuuta 2016

IT'S ABOUT TO GET STARTED

Se on taas perjantai! 

Ja nyt se toden teolla alkaa; kandin puristus. Eilen käytiin kandiohjaajan kanssa keskustelua mun kandiaiheesta. Keksin sen kesätöissä ollessani, ja se liittyy palvelun laadun mittaamiseen, asiakastyytyväisyyteen ja -kokemukseen. Tiedän jo nyt, että hommaa riittää. Syksy tulee olemaan täyttä lukemista, kirjoittamista ja ennen kaikkea ajattelemista. Kandiin liittyvä ensimmäinen dead line on jo tänä sunnuntaina, kun aiheanalyysin tulisi olla valmis ja se pitää lähettää kandiohjaajalle ja opponoijalle. Huhhuh! 


Tää syksy tuo tullessaan varmasti monia haasteita, ja yks niistä on ehdottomasti oma ajankäytön hallinta. Miten saada hommaa tehtyä niin, että en olis ihan hermoraunioina ja että aikaa jäisi muuhunkin kuin stressaamiseen ja tämän tutkielman tekemiseen. Miten saan tehtyä kaikkea riittävän tehokkaasti? Työnteon onneksi lopetin nyt koulun ohella, ja tiedän nyt jo tehneeni siinä asiassa oikean päätöksen.


Asioita ei yhtään helpota se, että tähtään kandin kanssa melko korkealle. Ensinnäkin olisin voinut valita jonkun "vähän" yksinkertaisemman ja helpomman aiheen. Mutta ei :-D Toisekseen tavoittelen tästä tietenkin sitä parasta arvosanaa; 5/5. Noin, nyt sekin on sanottu ääneen! Äiti opetti jo joskus ala-asteella, että kannattaa tähdätä arvosanojen kanssa korkealle, jos haluaa saada hyvän. Tyyliin, jos tavoittelee kokeesta ysiä, saa kasin. Jos tavoittelee kasin suoritusta, saa seiskan. Jos tavoittelee kymppiä, voi saada ysin - hyvässä lykyssä tietty sen täyden kympin! Ja sitä lähdetään nytkin tavoittelemaan; vitosta. Koitan kuitenkin muistuttaa itseäni, etten oo mitenkään huono ihminen, jos en sitä vitosta saakaan. 

Nyt ei kuitenkaan auta muu kuin ruveta hommiin! Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Helppo ja herkullinen Munakoisokesäkurpitsa-vuoka

Bongasin taannoin Elisan blogista ihanan helpon reseptin, joka kuulosti niin hyvältä että sitä oli pakko kokeilla! 

Paras arkiruoka täyttää mun mielestä seuraavat kriteerit; 
  • hellan ääressä ei tarvi viettää kamalan isoa osaa illasta
  • ruoka on hyvää ja terveellistä
  • sitä on helppo tehdä
  • sitä tulee kerralla isompi määrä
  • ainekset ei maksa koko omaisuutta 
.... Ja tämä ruoka täyttää kaikki edelliset!
 Ja kun reseptiin sisältyy kesäkurpitsaa ja ennen kaikkea munakoisoa, niin ei voi mennä pieleen! Resepti ei ole mitenkään vegaani, mutta sen voisi taatusti tehdä vegaaniksi! Esimerkiksi lisäämällä erilaisia vihanneksia, käyttämällä vaikka mantelimaitoa tavallisen sijaan ja korvaamalla vielä jauhelihan jollain näistä lukuisista lihankorvikkeista mitä nykyään on! 


 Helppoon ja herkulliseen munakoisokesäkurpitsavuokaan tarvitset: 

1 iso kesäkurpitsa (tai 3 pientä, niin kuin itse ostin)
1 munakoiso
400g naudan jauhelihaa (käytin 9,5%)
2 valkosipulinkynttä
lihaliemikuutio
2 rkl tomaattipyrettä
mausteita; paprikaa, chiliä, mustapippuria, suolaa, timjamia, basilikaa.... What ever you like
2 kananmunaa
5 dl maitoa 
reilusti juustoraastetta

(Mun tarvitsi ainakin ostaa vain noi vihannekset ja maito, kun kaikki muu löytyi kaapista jo ennen. Kauppalasku ei siis todellakaan ollut iso!)

1. Leikkaa kesäkurpitsa ja munakoiso ohuiksi levyiksi/siivuiksi. Itse leikkasin molemmat ihan pystysuunnassa, jolloin siivuista tuli todella pitkulaisia! Ripottele suolaa siivujen molemmille puolelle ja anna olla sen aikaa, kun paistat jauhelihan. Näin neste tihkuu niistä pois. 

2. Ruskista jauheliha. Kun se on ruskistunut, lisää lihaliemikuutio, tomaattipyre, kaksi puristettua valkosipulinkynttä ja runsaasti mausteita. Sekoita myös maito ja kaksi munaa erillisessä kipossa tasaiseksi seokseksi. 

3. Lado uunivuokaan kerroksittain vihanneksia ja jauhelihaa. Kun loputkin vihannekset on vuoassa, kaada koko komeuden päälle munamaito tasaisesti. Aivan lopuksi ripottele vuoan päälle reippaasti juustoraastetta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia

Tarjoile sellaisenaan tai sitten riisin tai kvinoan kanssa. Itselläni oli jäänyt viikonlopulta vielä tsatsikia jääkaappiin ja voin kertoa että sekin toimi oikein hyvin! ;)


lauantai 17. syyskuuta 2016

SATURDAY MORNING'S BREAKFAST

Jesss, se on lauantai!! 

Ja oon aikas innoissani... Nimittäin tänään saan tänne meille kotiin oikein arvovieraita kolmen naisen verran! 

Arvovieraat ovat tietty ihan parhaimpia ystäviäni, joiden kanssa meillä on tällainen pieni juttu... Tai ei ihan pienikään juttu vaan Neljän tähden illallinen! Ja tänään on mun vuoro kokata meille illallinen. Alkuruokineen jälkkäreineen kaikkineeeen. 

Vähän jännittää sen osalta, että en oo ikinä kokannut tuollaista kolmen ruokalajin ateriaa. Tuntuu että mulla tulee aina muutenkin tällaisten kutsujen kanssa ihan liian kiire - saa nähdä miten tänään käy. Ei ainakaan hyvin jos ajattelin vielä hirveän kauan tässä istua. :D Kaiken kukkuraksi mua vaivaa edelleen tämä pieni flunssa, jonka johdosta mun maku- ja hajunystyrät ei ole ihan täydessä iskussa...


Tänään aamiaiseksi tein (yllätys yllätys) banaattilettuja -letun. Kun ei jaksa käyttää niin paljoa vaivaa aamiaiseen, mutta silti haluaa banskulettuja, helpointa on vaan läväyttää koko taikina pannulle paistumaan yhdeksi isoksi letuksi. Kun raaka puoli on täynnä pieniä kuplia ja nousee vähän höyryä, on lettu tarpeeksi kiinteä käännettäväksi. Kun toinenkin puoli on paistunut vähän aikaa, voi vaan hivuttaa koko komeuden isolle lautaselle ja syödä hyvien lisukkeiden kanssa. 

Banaanilettuun käytin sitä samaa reseptiä, jolla teen ne aina; banaani haarukalla muussattuna, 1 kokonainen kananmuna ja 1 valkuainen.


Oon todennut viime aikoina erittäin toimivaksi lisukkeeksi ihan vaan hunajan ja pakastemarjat. Yksinkertaista, mutta hullun hyvää! Ja mitä enemmän marjoja, sen parempi...

Ihanaa viikonloppua  ♡

torstai 15. syyskuuta 2016

EAT YOUR FATS - Omenaisen Chiavanukkaan resepti



Hyvää huomenta! 

Täällä on vietelty pari päivää vähän puolikuntoisena kurkkukivusta kärsien. Täytyy nyt vaan toivoa, että tää ei kehkeytyisi sellaiseen flunssaan mitä on hirveesti liikkeellä. Ei ehtis oikein millään sairastamaan nyt... Joka tapauksessa en oo nyt urheillutkaan viime lauantain rykäisyn jälkeen, sillä jalat oli vielä tiistaihin asti aiiivan jumissa! (Sen sijaan oon kouluhommien ohessa googlaillut eri juoksutapahtumia, että mihin sitä voiskaan seuraavaksi osallistua! :D) Inkivääriä oon popsinut nyt joka päivä ainakin ruokalusikallisen verran...

Pitkästä aikaa ajattelin jakaa aamupalareseptin! Reseptit on kuitenkin aina melko pidettyjä juttuja täällä blogissa (?), enkä oo piiitkiin aikoihin mitään täällä jakanut. Luvassa erittäin yksinkertainen herkku, nimittäin omenainen chia-vanukas. Hyvien rasvojen saanti on taattu! Ainesosia ei ole kovinkaan montaa;

n. puolikas raastettu omena
2 dl (luomu) kauramaitoa
4 rkl chiasiemeniä (luomu)
kanelia
kaardemummaa
hunajaa makeutukseen

Jos söisin tätä urheilusuorituksen jälkeen, korvaisin ehkä osan siemenistä kaurahiutaleilla ja laittaisin joukkoon muussattua banaania! 


Sekoita kipossa raastettu omena, chiasiemenet ja kauramaito. Lisää mausteet. Kun siemenet ovat hieman turvonneet, sekoita vielä ja laita jääkaappiin yöksi (tai ainakin 15-30 minuutiksi). On niin ihanaa, kun aamulla ei tarvitse tehdä muuta kuin keittää teevesi tai kahvit ja nauttia yön yli muhinut aamupala.

Tänä aamuna jalostin kahvista vielä bulletproof-kahvin; blenderiin ihan pieni nokare voita, ruokalusikallinen MCT-öljyä ja noin puoliruokalusikallista Puhdistamon kookosöljyä. Perään ison mukillisen verran kahvia ja surautus (noin 15 sekuntia) blenderillä. Tämä on ehkä hieman omintakeinen tapa tehdä kyseinen kahvi; monethan laittaa sekaan myös macaa tai muita superfoodeja... Mutta näin kahvista tulee ainakin ihanan täyteläistä ja antaa paljon energiaa! Eli ajaa asiansa.

Tähän annokseen laitoin vielä päälle härkäpapugranolaa, jota jaettiin lauantain puolimaratonin jälkeen! Toi mukavaa rapsakkuutta chiavanukkaan rakenteeseen!

Mukavaa torstaita kaikille ja koitetaan pysyä terveinä. ♡

maanantai 12. syyskuuta 2016

TERVEISIÄ PUOLIMARATONILTA

Jos joltakin on vielä jäänyt epäselväksi mun Snapchatista (@inessalmiranta) ja Instagramista (@inessi1) että olin lauantai-illasta - ja olen yhä edelleen - melkoisissa endorfiinipöllyissä lauantain Tampereen puolimaratonista, niin hitsi vie se oli taas elämäni yksi parhaista kokemuksista!! 

Juoksin ensikertalaiseksi ihan loistavan ajan (1:57:04) omastakin mielestä, mutta eniten oon rehellisesti sanottuna tyytyväinen siihen, että pääsin maaliin ilman mitään komplikaatioita matkalla ja juoksin koko matkan.


Täydet 21 kilometriä (ja risat) juostiin isolla joukolla Tampereen keskustan kaduilla sekä sen ympäristössä ja kyseessä oli mun oma ensimmäinen puolikas maratooni. Täytyy sanoa että vaikka se todella hauskaa olikin, niin oli se melkoinen kamppailu niin fyysisesti kuin henkisestikin! Aikamoista vauhtia sitä tuli kuitenkin ensikertalaiseksi kipiteltyä, kun ylitin kuin ylitinkin maaliviivan ajalla 1h 57 minuuttia ja 4 sekuntia! En katsonut kertaakaan matkan aikana kelloa, ja maaliin tullessa tuo aika oli ihan täysi yllätys. Oli aika siistiä kuulla ensimmäisenä kun otti kuulokkeet pois korvilta kuuluttajan sanovan: "Noniiin ja nyt on vielä hyvin aikaa alittaa se kahden tunnin aika...." Siihen sanoin itsekseni että "JES" ja menin halaamaan kannustusjoukkojani - eli äitiä ja iskää, jotka tsemppas mua tasaisin välein pitkin reittiä ♡

Allaoleva kuva on otettu ihan pieni hetki siitä, kun pääsin maaliin. Vanhempani ihmettelivätkin, että kuinka oon niin freesin näköinen :-D  Ja täytyy kyllä itsekin sanoa että yllätyin siitä, että mitalista vaan  huomaa että ollaan sillä maaliviivan paremmalla puolen, eikä vasta lähtöviivan takana!


Alku oli tietenkin lennokasta, mutta siinä matkalla sitten koin kaikki mahdolliset tunteet laidasta laitaan. 

Iloa; on niin siistiä juosta isossa porukassa ja siinä yhteisöllisyyden hengessä samalla kun juoksijoiden tutut ja tuntemattomat kannustavat katujen varsilla koko matkan ajan. 

Ärtyneisyyttä/vihaa; miksi lähdin tähän, ei tää kyllä ollutkaan mun juttuni, miks ihmeessä me juostaan tällaisessa kivisessä maastossa...

Ahdistumista; kun on tottunut juoksemaan yksin, meinas mun pää ainakin totaalisesti seota, kun tuijotti aluksi koko ajan edellämenijöiden jalkoja. Lisäksi ihan alkuvaiheessa aloin miettimään, että entä jos eksyinkin vahingossa puolimaralta sille kympin reitille... Meinasin kysyä joltain vieressä kulkijalta, mutta olis se kuulostanut vähän hölmöltä : "Niin hei onhan tää nyt se puolimaraton? Oonko ihan oikeassa paikassa?" - äijä olis varmaan kutsunut mulle jonkun ensiavun siltä seisomalta :-D 

Pelkoa ja huolta; pyörrynkö? Onkohan tää nyt ihan normaali tunne? Selviänköhän tuonne maaliin asti? Kun jo melkein loppusuoralla tuli vastaan ensimmäinen ambulanssi ja sen vieressä makaava juoksija ja suorastaan viimeisillä metreillä nuori kundi oksentaneena maahan ja makaamassa penkillä tajuttomana, mietin että selviänkö vielä itse loppuun asti. En halua että mullekin käy noin! 


Päällimäiseksi kuitenkin koko jutusta jäi sellainen euforia ja innokkuus, että uudestaan on pakko päästä. Juoksun jälkeen (ja sen aikana) ajattelin, että kokonaiseen maratoniin musta ei kyllä ole, mutta never say never. Taisin nimittäin jäädä sen sortin koukkuun tähän touhuun, että en voi jättää tätä tähän... ;)

perjantai 9. syyskuuta 2016

INNOSTUNUT PUOLIMARATOONARI TÄÄLLÄ HEI

Huomenna se viimein koittaa!! Tampereen puolimaraton!

Oon ihan hirveen innoissani! Innoissani siitä, että pääsen näkemään mihin musta on ja ennen kaikkea voittamaan itseni! Sen suurempia aikatavoitteita mulla ei sinänsä ole - oon tyytyväinen kun pääsen vaan maaliin!

Nyt oon koittanut tällä viikolla ottaa rennosti, kolmea kevyttä, melko lyhyttä lenkkiä lukuunottamatta. Tänään ja eilen oon koittanut myös tankata enemmän hiilareita; riisiä, puuroa vähän leipää, hedelmiä (ja tänään ehkä vähän jätskiä;) )...

Täytyy sanoa, että oon tehnyt treenin osalta parhaani; treenannut kaiken jaksamiseni ja ajan mukaan. Huomenna sitten katsotaan, että mihin se riittää! Kaiken kaikkiaan oon satavarma, että maaliin pääsen kyllä, mutta eniten jännittää se lähtö; pitäisi osata ottaa iisisti, vaikka jengi lähtisikin pinkomaan sata lasissa heti alussa.


Nyt peukut pystyyn sille, ettei sataisi tapahtuman aikana eikä ainakaan sattuisi mitään haavereita / tapaturmia! Muistakaa seurata mua snäpissä, koitan sinne kuvailla jotain matskua! ;) @inessalmiranta

torstai 8. syyskuuta 2016

SYKSYN TAVOITTEITA

Eilen se kunnolla alkoi. Opiskelu! (Toki viime viikollakin oli yksi luento mutta maattiin altaan reunalla Antin kanssa :D)

Lukukauden ensimmäinen luento oli - ei enempää eikä vähempää kuin - kandiseminaari. Tuo kummallinen "seminaari", josta olin kuullut ensimmäisen kerran ensimmäisenä yliopistovuotenani Vaasassa. Kandiseminaari. Mikä ihmeen seminaari? "Kuulostaa todella ihmeelliseltä ja akateemiselta jutulta joka on joskus hamassa tulevaisuudessa", ajattelin. Nyt se kuitenkin alkoi myös mulla. Markkinoinnin kandisemma. 

Ei ihan mikä tahansa kurssi, vaan SE kurssi, jonka päätteeksi takataskussa pitäisi olla valmis kandidaatin tutkielma. Toisaalta oon todella innoissani; vihdoin alkaa niin sanotusti hommat etenemään. Voi näyttää mihin pystyy ja mitä on ehkä (?) näiden vuosien aikana oppinut. Saa tehdä jotain mistä on oikeasti kiinnostunut. 

Toisaalta taas kurkkua kuristaa kun ajattelen sitä. Tuntuu siltä että tästä on tulossa ihan kreisi syksy. Todella, todella työntäyteinen. Ja koitan tehdä kaikki voitavani että tästä selvittäisiin ilman niitä hikeä ja kyyneleitä. Erityisesti ilman niitä kyyneleitä :D (terveisin itkupilli)...


Eli ensinnäkin on otettava alusta alkaen itseään kunnolla niskasta kiinni. Suunnitella, järjestellä ja olla järjestelmällinen. Ei jättää asioita viime tippaan (I know, joka vuosi sama virsi...) ja ennen kaikkea tehdä parhaansa

Kaiken tuon opiskelu-urakan keskellä on kuitenkin mulle elintärkeää, että priorisoin asioita. Laitan juttuja tärkeysjärjestykseen. Riittävä uni ja hyvä ravinto. Näiden lisäksi liikunta, etenkin säännöllinen jooga, jonka aion ottaa taas mukaan rutiineihini. Mikään ei tee niin hyvää stressin keskellä, kuin pysähtyä hengittämään ja keskittymään ihan vain itseensä


tiistai 6. syyskuuta 2016

"OLLAANKOS SITÄ TISSI- VAI PYLLYMIEHIÄ?"

  • Tämä teksti sisältää omia turhautumisen ajatuksiani aiheesta kauneusihanteet, asioita joista koen silloin tällöin suurta vääryyttä sekä lopuksi kolme (3) tärkeää ratkaisuehdotusta näihin pulmiin niin itselleni kuin teille muillekin, jotka aika ajoin koette olonne epämukavaksi omassa kropassanne.

Asia, joka puhututtaa aina. On varmaankin aina puhututtanut ja tulee myöskin aina puhututtamaan.  Naiset ja naisen vartalo.

Mikä on kaunista, mikä on toivottavaa. Mistä tykätään ja mistä ei tykätä. Mitä halutaan parantaa omassa kropassa ja mihin ollaan tyytyväisiä - vai ollaanko mihinkään? Ollaanko sitä tissi- vai pyllymiehiä? Vaiko molempia? Nainen ei ole nainen ilman suuria rintoja. Nainen ei ole nainen jos ei ole kurveja, ei jotain mistä ottaa kiinni. Liika rasva on kuitenkin monesti myös pahasta. Naisella ei saa olla liikaa lihaksia, mutta "laihaläski" on ruma. Luuranko ja lauta on myös aivan kamalia.

Kauneusihanteet mietityttää myös allekirjoittanutta. On päiviä ja ajanjaksoja, kun olen täysin ainakin melkein tyytyväinen itseeni. Sitten on niitä päiviä kun haluaisin totaalisesti näyttää aivan muulta tai edes muuttaa kropassa joitakin asioita. Välillä haluan isomman ja pyöreämmän, treenatun takapuolen, välillä haluaisin että se olisi pienempi.


Oma ikuinen pulmani on (tietysti) rinnat. Itselleni kun ei ole suotu kovin muhkeaa miehustaa (ai että vihaan tuota sanaa ehkä eniten maailmassa !!! Minkä hiton takia sen on miehusta?!). Niiden kanssa sama juttu - on päiviä, kun olen omaan rintavarustukseeni ihan tyytyväinen, mutta sitten on niitä päiviä, kun tunnen suurta vääryyttä siitä, että joillain naisilla on vaan luonnostaan isot ja vieläpä kauniit rinnat. Näyttää hyvältä bikineissä, erinäisissä vaatteissa ja ennen kaikkea tietysti sängyssä. On niitä päiviä kun kadehdin jotain 12-vuotiaita pikkutyttöjä joilla niilläkin on isommat rinnat kuin mulla. :-D   Vietimme viime viikon Ateenan lämmössä ja siellä nämä asiat mietityttivät taas ihan toden teolla (johtuu varmaankin siitä, että bikineissä ei voi oikein piilotella mitään).

Asia jota mietin aina, on miesten ja naisten erot näissä kauneusihanteissa. Miehiltä voi kysyä: Ootko tissi- vai pyllymiehiä? Monet osaa sanoa sen ihan suoralta kädeltä ilman epäröintiä. ENTÄ ME NAISET? Mitä meiltä voidaan kysyä? "Ootko.. öö.. Tykkäätkö enemmän leveistä hartioista vai isoista käsivarsista? Vai öö... Komeasta naamasta vai isosta nenästä?" Naiset ei voi tehdä yhtä suoraa ja radikaalia arvioita miehen kropasta kuin mies voi tehdä naisen vartalosta. Mies voi todeta heti, miellyttääkö naisen tissit tai pylly. Vai molemmat. Tai ei kummatkaan. Naisen arvio miehen kropasta on paljon kompleksimpi, missä on kyse enemmänkin ehkä mittasuhteista ja yleisestä olemuksesta.


Monesti tissikeskustelussa päästään myös rasvaprosenttinäkökulmaan. "Jos sulla olis enemmän rasvaa kropassa, olis sulla varmasti myös isommat rinnat." Ei, se ei aina mene niin. Itse oon joskus painanut muutamia kiloja enemmän, eikä mulla ollut kyllä yhtään tämän isommat rinnat. Tiedän myös niitä ihanteellisiä ihmistyyppejä, jotka ovat hoikkia ja melkoisen pienen rasvaprosentin omaavia muuten, mutta heillä on silti isommat rinnat. 

Sitten lopuksi ne ratkaisuehdotukset näihin kokemiini/kokemiinne ulkonäköpaineisiin.

1. Murehdi. Voit ihan todella murehtia kehosi epäkohtia ja itkeä peilin edessä (ja tietenkin poikaystävällesi niin kuin minä aina välillä teen)  kuinka "lihava" olet, kuinka pienet tissit sinulla on, kuinka pieni tai iso pylly sinulla on ja puristella vatsamakkaroitasi.

2. Käy Tallinnassa hankkimassa silikonia rintoihisi. Tai missä ikinä käytkään. Jos se tuntuu oikealta ratkaisulta tee se. Jos se tuntuu siltä ratkaisulta, että elämänlaatusi ihan oikeasti paranee ja susta tulee onnellisempi isommilla rinnoilla, niin GO FOR IT! Tämä ratkaisu käy aina silloin tällöin mielessäni, mutta tiedän että itselleni tämä ei olisi se oikea ratkaisu, sillä koen pohjimmiltani olevani niin vahva henkisesti, että pystyn olemaan tyytyväinen itseeni ja pieniin rintoihini ihan vain näin.

3. Tee "negatiivisesta" positiivista. Pienien rintojen kohdalla tämä on todella helppoa. 1: Voit aina välillä talsia huoletta ilman rintaliivejä sen näyttämättä kuitenkaan mitenkään härskiltä (olen ylemmässä ja alemmassa kuvassa ilman :-D). 2: Rintasi eivät ole tiellä eikä ne aiheuta sinulle ikäviä selkäkipuja. Massiivinen rintavarustus voi olla todella kivulias, at least so I've heard... 3: Et tarvi urheillessa kaksia urheilurintsikoita päällekkäin, niinkuin isorintaiset tarvitsee monesti (?) eikä urheilu muutenkaan tuota sinulle ongelmia kun tissit ei hölsky ja heilu ihan valtoimenaan. (Haha :-D)

4. Opi pitämään peilikuvastasi. Olet kaunis juuri tuollaisena. Korosta parhaita puoliasi. Korosta kapeaa vyötäröäsi, kauniita käsivarsia, pitkää kaulaa, kauniita kasvoja, upeita hiuksia, somia hartioita, pitkiä sääriä... Mitä ikinä parhaat puolesi ovatkaan. ♡

maanantai 5. syyskuuta 2016

LOMA-VAIHTEELLA

Hei pitkästä aikaa!

Ai että loma tekee ihmiselle hyvää! On niin virkistävää päästä pois tutuista ympyröistä ja maisemista. Pois niistä tavallisista arjen askareista ja rutiineista.

Tekee niin hyvää, kun aamiainen on katettu valmiiksi eikä tarvitse tehdä aamupalaa joka aamu itse. Tekee hyvää, kun ainoa ongelma on, missä sitä seuraavaksi söisi, tarviiko laittaa lisää aurinkorasvaa tai että mihin kuppilaan sitä pysähtyisi viinilasilliselle. Sellaisen viikon jälkeen tuntuu myös - ah niin hyvältä palata näihin arkiaskareisiinkin ja takaisin kotiin.

Ateena yllätti todella positiivisesti ja nähtävää olisi riittänyt vielä toiseksikin viikoksi varmasti. Toki meillä olikin kaupunkikiertelyyn ihanan rento ote; joka toinen päivä löhöiltiin altaalla ja joka toinen käveltiin noin 50 000 km. He he :-D

Ruoka oli taivaallisen hyvää ja söimme pelkkää hyvää ruokaa joka päivä (ei siis mitään hakuammuntoja kertaakaan), ihmiset olivat todella ystävällisiä ja suurimmasta osasta vessoja puuttui lukko :D. Kuumuus sai myös aivan uuden merkityksen Ateenan paahteessa. Kaikenkaikkiaan kerrassaan ihana loma takana. ♡