tiistai 30. joulukuuta 2014

Minun vuoteni 2014

Blogit pursuavat tällä hetkellä näitä vuosikatsauksia ja niitä on mun mielestä niin mukava lukea ja katsoa kuvien muodossa, että päätin tehdä itsekin sellaisen!

Jos edellisestä postauksesta voi jotain päätellä niin tämä vuosi on ollut ehdottomasti yksi parhaista. Mutta katsotaas nyt.... Luvassa postauksen täydeltä kuvia ja mieleen painuneita asioita kuluneelta vuodelta. Olipa hyvä vuosi!!


Tammikuu 

Vuosi lähti liikkeelle jo erittäin toiveikkaissa merkeissä! Käsillä oli uusi soppari Modelboomiin, joka tarkoitti mallintöiden siirtämistä Tampereelta Helsinkiin. Vuosi alkoikin portfoliokuvauksilla erittäin lahjakkaan naisvalokuvaajan (Elina Kurr) kanssa. Kuvista tuli hyvät ja niin mun naama lätkähti Modelboomin nettisivuille. 



Helmikuu

Välivuoden ihana työpaikkani Tallipihan kahvilassa sai jäädä. Edessä oli tiukka puristus pääsykokeisiin lukuun, mutta sitä ennen kuitenkin suunnattiin vanhempieni kanssa mun lempimaahan; Brasiliaan ;)


Maaliskuu

Tampereen yliopiston kirjaston Linnan penkkien kuluttaminen alkoi. Tästä alkoi se "elin sumussa" -kausi. Paitsi että ihastuin päivä päivältä enemmän siihen Vaahteramäen Eemeliin.

 Huhtikuu

Ensimmäiset kuvaukset Modelboomin kautta. Kyseessä oli ns. hyväntekeväisyyttä, sillä kuvaukset oli Lahden Muotoiluinstituutin opiskelijoille, jotka väänsivät hiki hatussa lopputöitään. Kannatti mennä, poseeraamaan Piia Emilian vaatteilla. Piia Emiliahan palkittiin myöhemmin Elle-gaalassa Vuoden nuoreksi suunnittelijaksi!!


Toukokuu

Lukemiset jatkuivat edelleen, ja vuorossa oli Lahden muotoiluinstituutin opiskelijoitten muotinäytös Helsingin Kattilahallissa. Paikalla oli Trendistä lähtien jos jonkinlaista porukkaa ja näytöksessä oli vaikka kuinka hauskaa! 



Kesäkuu

HALLELUJAH! Elämä alkoi jälleen! Ehdottomasti vuoden paras kuukausi. Ensin pääsykoe suht menestyksekkäästi pois alta, sitten vuorossa oli poikaystävän valmistujaisjuhlat ja heti seuraavana päivänä Espanjan lämpöön. Ai että. 
 Heinäkuu

Koitti se odotettu päivä. Yliopistotulokset. Huonosti nukuttu yö, ja kun vihdoin kampesin itseni ylös Antin kainalosta kädet täristen katsomaan puhelimesta tuloksia, oli näytöllä odottamassa jo kaksi viestiä. Toinen äidiltä: "Katsoin tulokset!!!!!" -- Okei, jotain hyvää kai? Toinen viesti yhdeltä kaverilta: "Tervetuloa, Vaasa kutsuu!!". Tuon nähtyäni alkoi sellainen huutoitku ettei oo ennen nähty. Olin järkyttynyt ja peloissani. En mä Vaasaan halunnut, vaan Tampereelle! Suurin pelko oli, että miten seurustelun käy. Loppuuko se nyt? Siinä pelästyi poikaystäväkin samaa asiaa ja koko päivä oli yhtä tunteiden vuoristorataa ääripäästä toiseen.  Äidin ja isän kanssa käytiin kuitenkin tottakai juhlistamassa mun opiskelupaikkaani. 
Onneksi jo seuraavana aamuna hyvin nukutun yön jälkeen molemmat oltiin vakuuttuneita siitä, että eihän tässä nyt mikään suhde olis loppumassa. Omat haasteensa se tuo, mutta niistä selvitään. 

Heinäkuuhun mahtui monet kivat synttärit ja kekkerit, jotka teki kesästä ikimuistoisen! 
Elokuu

Kesä oli mennyt tähän asti taas töissä torikahvilassa ja työt jatkui yhä. Muuttovalmistelut kävi kuumana ja kesästä nautittiin vielä täysin siemauksin, esimerkiksi Blockfesteillä, joihin sainkin ystävältäni vaatimattomasti Artisti-passin. Mahtavaa :-D
Elokuun lopussa olikin vuorossa muutto täysin uuteen ja vieraaseen kaupunkiin, Vaasaan. Vaasa yllätti mut ällikällä todella positiivisesti! 
Syyskuu

Opiskelut lähtivät käyntiin, opiskelijabileitä riitti enemmän kuin tarpeeksi ja yksin asumista harjoiteltiin. :-D Ruokapöytää tai sohvaa en omistanut joten ruokalin yksin ja yhdessä kirjoituspöytäni ääressä. Onneksi sain aina välillä ihanan vieraan mun seuraksi!
Lokakuu

Ei erityisiä muistikuvia mitä tapahtui. Opiskeltiin ankarasti ja ryhmätöitä oli niitäkin enemmän kuin tarpeeksi. No, tämä ihana kuva on ainakin lokakuulta. 
Marraskuu

Synttärit ja erityisesti New Yorkin matka ovat painuneet mieleen marraskuun kohokohtina. Reissu oli aivan huippu, ihanaa äiti-tytär-aikaa. Parannettiin maailmaa ja autettiin USA:n taloutta omalta osaltamme 5th Avenuella... 

Joulukuu

Täh? Siinäkö se meni? Näköjään. Ensimmäinen puolikas ensimmäisestä yliopistovuodesta lusittu, vieläpä siten että olen ihan tyytyväinen. Viimeisiä viedään, mutta tietenkin parhaana juttuna joulukuusta on mielessä joulun pyhät. 

Siinä mun vuoteni, vielä on kaksi päivää aikaa ja ne eivät ole varmastikaan yhtään sen vähäpätöisemmät kuin muutkaan päivät! Päin vastoin.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Meidän rakkaustarina. "Ollaan kyllä vähän ällösöpö pari"...

....Sanoi poikaystäväni viikko sitten Stockan rullaportaissa kun pussaili mua. 

Ihanaa kun sain teiltä postaustoiveita, niin paljon helpompi keksiä jotain kirjoiteltavaa tänne silloin kun itseltä loppuu ajatukset kesken tai muuta vastaavaa! 

Parikin kertaa tuli toive, että kirjoittaisin musta ja mun poikaystävästä, kuinka tavattiin ja niin edelleen.
No miten me tavattiin? 

Oon käynyt 18-vuotiaasta asti Tampereen Yo-talolla tapaninpäivänä perinteisissä Tapanin tansseissa a.k.a. Tapsan tansseissa. Päivä kun kaikki lähtee ulos yleensä ensimmäistä kertaa jouluaaton jälkeen, kun perheen kanssa on muhittu kotona jo niin paljon että kyllästyttää. No, niin tein parhaan ystäväni Erikan kanssa viime vuonnakin, vuonna 2013. 

Onneksi lähdettiin! Päästiin kahden eri kuppilan jälkeen kohteeseen ja jo hetken päästä "parin muuttujan" johdattelemana mun edessä seisoi mun mielestä ihan järkyttävän pitkä, komea, Vaahteramäen Eemeliltä näyttävä pellavapää. Varmaankin jammailtiin siinä pari biisiä, jotka onkin muuten aina kyseisissä kemuissa vain ja ainoastaan hyviä biisejä. Ei kestänyt kauaakaan kun tämä ilmestys rupesi jo kyselemään mun numeroa. Ajattelin ja sanoinkin ääneen "Täh? Eihän me edes tunneta, eihän me olla tutustuttu toisiimme edes vähää. Miks mä sulle mun numeroni antaisin?" Ei saanut jamppa mun numeroa siltä seisomalta. Jotenkin siinä erottiin toisistamme ja matka jatkui. Kuitenkin saman illan aikana törmättiin vielä onneksi pari kertaa, ja muutaman numeron pyytämisen jälkeen (ja ehkä kossuvissynkin jälkeen) ajattelin että no miksipä en numeroani antaisi. Ja niin tiemme erkanivat ja molemmat pääsimme omiin koteihimme nukkumaan. 
Kyseessä oli tosiaan 26.12. Tämän jälkeen seurasi Kaksi (2) kuukautta -- kyllä, kaksi kuukautta -- pelkkää hyvin satunnaista tekstailua. Vaahteramäen Eemeli kyseli mua kyllä leffaan mutta mua ei huvittanut yhtään (joka tuntuu näin jälkeenpäin erittäin absurdilta). 
Lopulta onneksi sovittiin treffit Vohveli Kahvilaan. Onneksi niitäkin on Tampereella ainakin kaksi, ellei kolmekin, niin voi melkein arvata miten siinä kävi. Molemmat oli sovittuun aikaan kahvilan edessä, ainoa vaan että väärän kahvilan edessä. Lopulta kuitenkin seuralaiseni saapui sinne missä minä odottelin (ja mähän olin sen oikeen kahvilan edessä ;-)) .

Mua jännitti tavalliseen tapaani taas aikamoisesti, niin kuin ensitreffeillä yleensä aina aluksi. En tiennyt miehestä mitään ja eniten jännitin sitä, että meille tulee epämiellyttäviä hiljaisia hetkiä. Mutta auta armias kun päästiin vohveleidemme ääreen. Olin henkisesti niin leuka auki loksahtaneena ettei hyvä tosikaan. Miten ihminen voi puhua noin paljon? Mutta ei huonolla tavalla. Itse oon yleensä hieman rauhallisempi ja hiljaisempi osapuoli ja silti sain suunvuoroja aivan tarpeeksi, niin kuin saan nykyäänkin. Ehkä just siks ollaankin niin toimiva pari. Se toinen puhuu välillä munkin puolesta. :-D

Olin myyty ja siitä eteenpäin tapailtiin hyvän aikaa, ei tehty mitään hätiköityä ja tehtiin kaikkea mitä oon aina treffeillä halunnut tehdä. Pelailtiin pelejä, käytiin kahvilla ja kävelyllä aurinkoisella Pyynikillä.
 Kun oltiin tapailtu vasta vähän yli kuukausi, tuli puheeksi että jos lähdettäisiin kesällä yhteiselle lomamatkalle. Vähän ihmettelin että oho, kylläpäs herra uskaltaa suunnitella pitkälle! Mutta onneksi suunnitteli. Kesällä oltiin yli viikko Espanjassa seikkailemassa ja se olikin paras reissu ikinä ja rakastuin ihan lopullisesti korviani myöten.
No, nyt tilannehan on se että jäin inttileskeksi vaikka Antti onkin mua pari vuotta vanhempi. Luulin kyllä että oon ohittanut elämässäni sen mahdollisuuden, että joutuisin tätä inttileskeyttä kokemaan :-D Mutta ei se mitään, vaikka ikävä on iso koko ajan, ei oo mielessä käynytkään että tää ei olis sen arvoista.

Kesäkuuhun asti kärvistellään ja nyt lauantainahan meillä on edessä ne RUK:n kurssijuhlat. Odotan niitä niiiin paljon!

Tän suhteen myötä mulla olis niin monta neuvoa jotka haluaisin muille nuorille naisille ja miksei vanhemmillekin antaa.
  • Pitäkää peli rehtinä ja avoimena
  • Älkää pelatko niitä typeriä "pelejä". Lähetätte viestin kohteelle silloin kun siltä tuntuu ja vastaatte niin nopeasti kuin vaan suinkin haluatte jne.
  • Kunnioita tyttö-/ poikaystävääsi ja vaadi häneltä kunnioitusta itseäsi kohtaan. Mikään ei ole niin rumaa kuin epäkunnioittava käytös toista kohtaan.

Kaunein joulu

Lumiset huomenet Tampereelta! Joulun riennoista tähän asti selvitty hyvän ruuan voimin ja nyt onkin aika palata huomattavasti kevyempiin eväisiin. Ainakin mun kroppa oikein huutaa sitä. Olo on turvonnut, sen tuntee ihan sisäisesti niin, että aamulla herätessä mulla ei ookkaan nälkä niinkuin yleensä on ja kuuluisi olla ja peilissäkin kroppa ja erityisesti mulla kasvot tuntuu kärsivän pienestä turvotuksesta. Oikein inhottaa, mutta tiedän että turvotus menee taas yhtä nopeasti ohi kuin se on tullutkin, kun muistaa 1) juoda paljon vettä 2) syödä terveellisesti, kevyesti ja säännöllisesti ja 3) liikkua. 

Mun jouluni oli ainakin paras kaikista johtuen ympäröivästä seurasta. Leivottiin rakkaan poikaystäväni kanssa pipareita, käytiin jouluostoksilla, kierrettiin kaikki mahdolliset perheidemme jouluruokapöydät ja tietenkin  juhlistettiin tapanin päivänä meidän tapaamisen vuosipäivää! 

Onkin ollut parin teistä toivomuksena että kertoisin vähän meistä ja että miten tavattiin. Pohdin että voisin tehdä jonkunmoisen postauksen siitä vaikka myöhemmin tänään taikka huomenna!

Muistelin tässä, kuinka viime joulu mulla menikin jotenkin erittäin kevyesti. Ja se johtui yksinomaan siitä, että mulla oli tammikuun alussa portfolio-kuvaukset eikä silloin auttanut mussuttaa melkein yhtään suklaata, mitä nyt aattona söin mitä halusin. Tarkemmin ajateltuna eihän mun nytkään olis pitänyt syödä ihan näin paljoa haha :-D Mutta nyt ei auta kuin palata rutiineihin.

Tänään mulla onkin tarkoitus marssia ostamaan itselleni uudet sali- ja jumppalenkkarit salikäyttöön! Jee! 


torstai 18. joulukuuta 2014

Pääsykokeisiin valmistautuminen; vinkkejä!

Että osaa olla vaikeaa lukea huomiseen tenttiin kun alkaa olla se kuuluisa loma-mood jo päällä! Tänäänkin iltapäivällä kun koitin sisäistää jotain vero-oikeutta liiketoiminnassa niin päässä vaan soi joululaulut ja unelmoin jouluruuista...  Hmm... 

Anyway, ehkä juuri siksi on hyvä tähän väliin puhua opiskelusta. Ihanaa kun sain postaustoiveen, niitä lisää! Eli toiveena oli vinkkejä ja selviytymisohjeita pääsykokeisiin lukuun ja niihin valmistautumiseen. Hauska aihe muutenkin, koska vinkithän soveltuu ihan tavalliseen opiskeluunkin, oli se sitten lukiossa tai yliopistossa tai missä ikinä. 

Olenkin tähän kerännyt ja listannut kaikkia eri juttuja, jotka tuli mieleeni ja koen itse tärkeäksi. Toivottavasti näistä on apua! :)

Niin ne kauppatieteellisenkin pääsykoekirjat taas julkistettiin ja varmasti jälleen monet on täynnä motivaatiota yliopistohakuun, ihan niinkuin mäkin vuosi sitten. Sanoisin että se motivaatio ja asenne ovat ihan ykkösjuttuja ja kaiken perusta pääsykokeisiin opiskelussa. Niinkuin kaikessa muussakin. Jos pääsykokeisiin lähtee asenteella että "mennään nyt kokeilemaan", voin jo melkein varmaksi sanoa että sillä ei pitkälle pötkitä. Itse ainakin viime keväänä olin sellaisella puhdilla lukemassa, että "en yritä, vaan mähän pääsen sisään!" Lisäksi sen motivaation tulee lähteä ihan omasta itsestään, ei vaan oman äidin tai isän tai kaverin tahdosta. 

Noh, sitten kun on selvää että mitä tässä nyt ollaan oikein tekemässä, ei auta muuta kuin ryhtyä tuumasta toimeen. 

Valmennuskurssille? Valmennuskurssi ei ole välttämätön, mutta opiskelijatyypistä ja ihmisestä riippuen siitä voi olla paljonkin apua. Itselläni se ainakin auttoi ylläpitämään ja kasvattamaan lukumotivaatiota. Lisäksi sain kurssilta todella paljon apua esimerkiksi laksentatoimen ja talousmatikan kanssa.

Missä lukea? Itse luin joka päivä Tampereen yliopiston kirjastossa Linnassa. Omalla kohdallani kotona lukemisesta ei pidemmän päälle tule hirveästi mitään, koska koko ajan on houkutus tehdä jotain muuta. Käydä jääkaapilla, surffailla netissä tai katsoa jotain hömppä-tv-sarjaa. Jopa siivoaminen tuntuu aina välillä erittäin mielenkiintoiselta ja pakolliselta hommalta silloin kun pitäisi olla nenä kiinni kirjassa. Mutta kirjastossa, jossa kaikki muutkin ympärillä olevat paahtaa pääsykoekirjoja eteenpäin, ei hirveästi tee mieli päivitellä Instagramia tai selailla Pinterestiä. (Ainakaan niin usein hehe....)

Liikunta
Pakkohan tästäkin on puhua. Kuulin, että jotkut jotka luki pääsykokeisiin samaan aikaan kuin minä, lakkauttivat salijäsenyytensä tai lopettivat harrastuksensa siltä keväältä. Sitä kuitenkaan en suosittelisi. Mulle on ainakin hurjan tärkeää että saan liikkua monta kertaa viikossa, sillä sen avulla olo on energisempi ja saa hyvää vastapainoa ainaiselle istumiselle. Toki urheilu ei siinä vaiheessa tarkoita monta tuntia päivässä salilla, ihan vaan tunti päivässä riittää mainiosti. Mulle riitti melkein päivittäinen aamulenkki raikkaassa ulkoilmassa.

Ravinto
Jos en liikunnastakaan tinkisi, miksi tinkisin hyvästä ruuasta? Ensinnäkin, nälkäisenä on turha lukea. Ainakaan omalla kohdallani se ei toiminut. Mulla oli aina laukussa mukana raakapatukka pikkunälän varalle (on vielä nykyäänkin) ja kirjaston ruokalassa söin joka päivä hyvän ja terveellisen, kevyehkön lounaan.

Ystävät
Täytyy sanoa että mulla jäi viime keväänä kavereiden näkeminen hieman vähemmälle. Lukuun ottamatta niitä ihania joiden kanssa päntättiin kirjastossa samaan aikaan ja käytiin yhteisillä lounailla. Muuten olinkin aina päivän jälkeen ihan kuin puulla päähän lyöty. Kavereita ehti kuitenkin tavata myös viikonloppuna. Ja niin, aloinhan itse seurustelemaankin pääsykoekeväänä, joten kai mä jotain siinä sitten aina jaksoin! Haha.

Juhliminen
Taisin juhlia (aka bilettää, käydä baarissa) viime keväänä sen verran, että kerrat oli helpostikkin laskettavissa yhden käden sormilla. Viikonloput kannattaa oikeesti pyhittää lepäämiselle ja krapulatila ei siinä lepäämisessä toimi, believe it or not. 

Stressi
Mulla oli tosi hyvä motivaatio lähes koko viime kevään lukemisessa ja aloitinkin lukemisen melko hyvissä ajoin, joskus helmikuussa. Stressaaminen ei auta, mutta totta kai välillä alkaa ahdistaa ja tuntuu että ei huvita yhtään. Silloin kannattaa mun mielestä suoda itselleen ihan rehellinen, kunnollinen lepopäivä. Yksi stressiä lisäävä tekijä on ehdottomasti se, jos alat vertailemaan itseäsi muihin. "Monta kertaa oot jo lukenu kirjat?" Mun ehdoton inhokkikysymys jota vihasin!! Älkää ikinä vertailko itseänne muihin. Joku saattaa lukea pääsykokeisiin kirjat kerran läpi, joku toinen 15 kertaa, mutta siltikään se ei tarkoita sitä että 15 kertaa kirjat lukenut hemmo pääsisi sisään ollenkaan. Kaikki lukee omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa. Tärkeää on vaan löytää se oma tapa.

Monesti vertailtiin myös että montako tuntia kukin on lukenut / ollut kirjastolla päivässä. Täytyy suhtautua aina kriittisesti kun kaveri sanoo "luin siis ainakin 10 h tänään". Tämä voi joko oikeasti tarkoittaa sitä, että kaiffari on lukenut aktiivisesti nenä kiinni kirjassa sen 10 tuntia ja siihen päälle ruokailut ja tauot. TAI sitten hän on tullut kirjastolle aamulla klo 8, selaillut facebookkia joka kymmenes minuutti, pitänyt puolentoista tunnin lounastauon ja päälle 5 kahvitaukoa. :-D Haha! Välillä sellasia päiviä on, eikä itseään kannata tässäkään asiassa verrata muihin! 

Toivon teiltä postaustoiveita ja toivon myös että näistä oli apua!

Toivotan ihan hurjasti tsemppiä kaikille meille opiskeluihin ja pääsykoekirjojen lukuihin! ;)